Lomaa 84 päivää takana. Enää vai vielä 16 päivää jäljellä?

kala

Eilen oli upea aurinkoinen päivä ja lähdin nauttimaan auringonpaisteesta juoksulenkille. Kuulokkeisiin lai-toin kuunteluun Bookbeatista äänikirjan ”Ole itsellesi armollinen”. Yleensä en jaksa innostua näistä elä-mäntaito-oppaista, mutta lukijan tasainen rytmi ja upea sää sai juoksuajan vierähtämään tunniksi ja mat-kan noin yhdeksään kilometriin. Vaikka kirjan teemat eivät suoraan olleet elämästäni, niin niiden takaa löysin paljonkin kaikkea, mitä olen työstänyt vuorotteluvapaani aikana.

Kuten olen jo aiemmin kertonut, niin henkilökohtaisessa elämässäni on tapahtunut paljon. On ollut ikäviä sattumia, paljon sairautta ja menetyksiä, ihmissuhdehankaluuksia, vanhemmuuden kanssa kamppailua, omien heikkouksien tunnistamista sekä perhettäni koskettanut lehtien palstoillakin puhuttanut väkivallan-teko. Olen käsitellyt näitä asioita tekemisen kautta; mitä suurempi suru, niin sitä pidempi lenkki tai on ollut aika jolloin oli myös toinen äärilaita selviytymiskeinona käytössä.
En ole antanut aikaa itselleni pysähtyä. Nyt sen aika tuli ja sopivaan kohtaan tulikin, kun vapaa –päätöksen jälkeen menetin rakkaan isäni ja vapaan alkaessa perheen koiran, joka oli meille äärimäisen tärkeä.

Nyt on ollut aikaa pysähtyä, kulkea ja olla ilman aikataulua. On jopa ollut pakko pysähtyä. Olen pistänyt niin ajatuksellisesti kuin konkreettisestikin entistä elämääni pakettiin. Olen luopunut ikävistä tunteista, vi-hasta, katkeruudesta. Olen siivonnut pois menneisyyteen kuuluvia asioita sekä ihmisiä ja toisaalta pitänyt kiinni oikeuksistani ilman anteeksipyytelyä. Päällimmäisenä menneestä on jäljellä positiivinen kaipaus muutamiin tärkeisiin hetkiin ja kiitollisuus, että niitä hetkiä on ollut. En murehdi toisten ajatuksia itsestäni, niille en voi mitään. Jatkossa keskityn vain siihen, mihin voin itse ihmissuhteissa ja elämässä vaikuttaa. Olen nähnyt valtavasti unia, missä olen käynyt selkeästi alitajunnan kanssa työtä irrottautuakseni negatii-visista asioista ja tunteista. Kun on levännyt, niin tällekin on tullut mahdollisuus.

Vuorotteluvapaa on ollut hieno hetki hengittää ja nähdä ulos maailmaan, niin omasta elämästä kuin palk-katyöstä. Tekee hyvää huomata, ettei todellakaan ole korvaamaton, vaan koulussa on hommat hoitu-neet entiseen malliin. On hyvä luopua maailmankaikkeuden johtajan viitasta, sillä se viitta on vain peitto olennaisen päällä.
Ajatukset eivät siis ole olleet täysin irrallaan työstä eikä sen ollut tarkoitus niin ollakaan. Oli hienoa päästä vierailemaan Suomi-Vietnam – koulu projektissa ja nähdä, että hyvin samanlaisissa haasteissa pyörii rehtori sielläkin. Olen ollut mukana kahdessa kv-rekryssä, mutta en tosiaan ole edennyt haastattelua pi-demmmälle, niin oli mielenkiintoista päästä kurkkaamaan mitä työ toisaalla sitten oikeasti olisi uutta kou-lua pystyttäessä. Hattu päästä niille, joilla tuo haaste on. Kiire tosiaan tuntuu olevan työmme yhteinen ni-mittäjä, oli maailmankolkka mikä hyvänsä. Sille olisi syytä tehdä jotain. Se pyörii eniten tällä hetkellä päässä töihin paluuta ajatellen
#pysäytäkiireprojekti

Olen miettinyt juoksumatolla useita muitakin eri kehittämiskohteita ja asioita omassa työssäni ja työyhtei-sössäni.

Töihin palatessani alkaa seuraavan lukuvuoden suunnittelu ja silloin on hyvä keskittyä ensimmäisenä mi-kä peruskoulun ydintehtävä on. Mikä on se fokus, mihin meidän tulee keskittyä ja täytyy ola kirkkaana ajatus siitä, kenelle me työtä teemme; lapsille ja nuorille, tulevaisuudelle.

Toinen tärkeä asia on työn jakaminen, mikä konkreettisesti voisi helpottaa opettajan työtaakkaa ja olla oppilaan oikeusturvan kannalta hyvä tapa turvata tasavertaiset opetustuokiot ja aihiot.
Nämä ja monta muuta asiaa täytyy ottaa kehittämiskohteiksi, eikä vain juosta ravihevosen tavoin kohti maaliviivaa kuten usein olen varmaan tehnyt.

Moni kysyy ja empii, mahdanko olla palaamassa töihin. Olen viihtynyt kotona viettämällä kiireetöntä ar-kea urheillen ja luottamistoimia hoitaen. aamulla kaffekupin äärellä on vierähtänyt helposti toista tuntia ikkunasta maailmaa ihmetellen. Voisin helposti jatkaa samaa elämäntyyliä hamaan tappiin sakka, sillä tekemistä löytyy kyllä ja olen jopa oppinut tekemättömyyden ihanuuteenkin. Olen toki sortunut suomai-laseen selviytymiskeinoon eli lottoamiseen, mutta se ei ole tuottanut tulosta joten kyllä, palaan takaisin työhön 11.3. ja ihan hyvillä mielin. Samoilla mielin kun jäin lomallekin. Minulla on mukava työ ja loistava työyhteisö odottamassa.

Olen alun perin päättänyt että vapaani kestää tasan sata päivää ja sitten ei haikailla pidempää poissaoloa päätöksen jälkeen.
84 viime päivää ovat olleet hyvinvoinnin ja tasapainottumisen päiviä. Toivon, että osaan säilyttää suurim-man osan noiden päivien fiiliksistä ja jatkaa siitä niiden 16 viimeisten vapaapäivien jälkeenkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s