Puhe kevätjuhlassa 31.5.19

Mes amis, Cést le moment de remercier de cette annee.

Hyvä juhlaväki, on aika kiittää kuluneesta lukuvuodesta.

Huomenna päätämme virallisesti lukuvuoden. Tänään jo kuitenkin lauletaan ekaluokkalaisten ensimmäinen suvivirsi. Ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla niin sanotusti pinossa, hieno suoritus! ablodit ykkösille. Monen teidän perheen elämä on muuttuntu koulun aloituksen myötä, joten kiitos kuuluu myös kotiväelle hyvästä yhteistyöstä.

Koulun yhden rakennuksen katolle on kalalokki rakentanut pesäänsä viimeisen kuuden vuoden ajan. Vuodet ovat olleet erilaisia; toisinaan pesintä on ollut rauhallista, toisinaan taas linnut ovat olleet rauhattomia. Tänä vuonna peltikatolle rakennetusta pesästä tippui yksi poikasista. Vanhemmilla oli kova hätä ja he lentelivät hädissään pihan yläpuolella. Poikanen siirrettiin hellästi aidan toiselle puolelle, missä se saa kasvaa rauhassa lintuvanhempiensa hoidossa.

Silloin mietin, että se kuvastaa sitä mitä me täällä koulussa teemme yhdessä teidän vanhempien kanssa. Toisinaan poikueet ovat sellaisia, että kaikki menee käsikirjoituksen mukaan, toisinaan taas yhdessä Suojelemme ja autamme jos jostain poikueesta joku putoaa. Yhdessä tuemme sen poikasen kasvua, jotta sen lentokyky kantaa aikuisena. Toisille poikasille on hyvä opettaa, että pudonnut poikanen ei ole ollenkaan menetetty tapaus, vaan se on ehkä yhtä kokemusta rikkaampi, oppi kenties jotain isompaa, suurempaa. kaikkien tehtävä on auttaa, että jokaisen siivet kantavat, että jokaisen lentoreitti on mahdollisimman lempeä tuulinen.

6C, te laulatte tänään alakoulun viimeisen suvivirren. Suurin osa teistä on hitsautunut tiiviisti yhteen kuuden vuoden aikana ja te, jotka olette tulleet myöhemmin mukaan olette myös nopeasti sisäistäneet yhteiset tavat. Matka ekaluokkaisuudesta tähän päivään on ollut täynnä Iloa ja intoa, värikkäitä käänteitä, moni vaihtuvia opettajia ja tarinoita. Voin vakuuttaa että muistan teidät pitkään. Se ei johdu lainkaan mistään ikävästä vaan siitä suuresta avoimuudesta mitä olette aina osoittaneet. Siitä luottamuksesta mikä on kuitenkin pohjimmiltaan keskenämme syvä. Aina emme ole olleet samaa mieltä, mutta se kuuluu vuoropuheluun ja sitä on riittänyt niin teidän kuin myös kotiväen kanssa. Vuoropuhelu on avain kaikkeen hyvään. Nyt näyttää siltä, että tämän vuoropuhelun loppu on onnellinen. Olemme päässeet tähän missä tänään olemme. Kiitos

Juuri nyt toivon enemmän kuin mitään muuta, niitä lempeitä tuulia teidän siipien alle.Toivon, että pystytte lentämään korkealle ja näette sieltä korkeuksista kauas. Matkan aikana tulee vielä töyssy jos toinenkin, mutta vahvoilla siivillä pääsee eteenpäin.

Äidit, isät vahvistakaa niitä siipiä, antakaa heidän irtautua aikanaan pesästä, luottakaa että poikaset kyllä pärjäävät. Perheet  tukekaa toisianne ettei yksikään poikanen jää maahan. Sillä he kyllä osaavat, he pystyvät..

Lapset, luottakaa itseenne, kunnioittakaa toisianne. Tulevaisuuden lentoreitit ovat teidän. Hyvää matkaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s