Koulu on kesän kiinni vai onko`?

dav
dav

Kun viimeiset todistukset on jaettu ja rehtori painaa painaa oven kiinni opettajien kömpiessä kesäksi piiloon, niin sitten koulu on kokonaan kiinni kesän ajan. Koulussa ei tapahdu mitään kesän aikana. Vai tapahtuuko? Tuon ensimmäisen lauseen luuloon törmää toisinaan edelleenkin ja ehkä näin joskus aikoinaan on ollutkin. Tosin ei ne opettajat missään piilossa vietä kesäänsä 🙂

Todistukset jaetaan toukokuun viimeisen viikon lauantaina. Seuraavana maanantaina koulussa on vielä useampi ope, jotka ehkä muuttavat luokkahuoneesta toiseen tai muuten haluavat järjestellä luokassaan, ehkä jo suunitella seuraavaa lukuvuotta. Näin oli tänäkin vuonna, että tulevan vuoden kirjoja purettiin, tilattiin tarvikkeita, kannettiin muuttolaatikoita ja tarkisteltiin vieläedellisen vuoden asioita ja katsottiin tulevaan.

Reksin hommana on saada työjärjestys lopulliseen muotoonsa ja sitä kautta tehdä opettajien työmäärä-lomakkeet seuraavan lukuvoden palkan pohjalle. Uusia oppilaita kirjataan Primus -rekisteriin koulusihteerin kanssa, tavataan tutustujia ja vastataan puhelimessa tiedusteluihin. Vähä-Heikkilä saa paljon uusia opilaita ensi lukuvuonna; alkuperäinen oppilasmäärä toukokuussa oli 491, kun tänään se näyttää jo lukua 504. Taidamme olla Turun suurin alakoulu tuolla luvulla. Tämän lisäksi reksit kokoustaa, haastattelee uusia tarvittavia opeja ja tekee työsopimuksia.

Kiinteistönhoitaja on myös tärkeä kesän ajan tekijä. Hän on paikalla kun koululla tehdään korjauksia, uusimisia tmv. Hän huolehtii myös siitä, että luokissa on tarvittava määrä pulpetteja syksyksi. Tänä keäsnä Vähiksen teknisentyön luokka uudistuu hieman ja saa uutta maalipintaa, langaton verkko päivitetään ja B-talossa tehdään sisäilmaan liittyviä tutkimuksia.

Koulu ei siis suinkaan ole kiinni kesällä vaan siellä tapahtuu paljon asioita, kun tulevaa lukuvuotta valmistellaan ja rakennuksia tuunataan. Koulussa toimii myös pari kerhoa, joten lasten ääniäkin talossa kuuluu. Juhannuksen jälkeen on kuitenkin jo hiljaisempaa, kun reksi ja sihteeri aloittavat muutaman viikon lomansa. Niin, rehtorin vuosiloma määräytyy kvtes:n mukaisesti eli 38 päivää lomaa vuodessa täysillä työvuosilla eikä ole siis sama kuin opettajien kesäkeskeytys. Puhelin on kuitenkin koko lomankin ajan auki, jos tarvitaan ”tulipalon sammutusta”. Hyvin havoin puhelin heinäkuussa soi, mutta elokuun ensimmäinen päivä sitten jo vilkkaastikin.

Mutta sitä ennen; mukavaa, lempeää ja aurinkoista kesää!! Nyt alkaa reksikin oikeasti relata 🙂

Mainokset

Puhe kevätjuhlassa 31.5.19

Mes amis, Cést le moment de remercier de cette annee.

Hyvä juhlaväki, on aika kiittää kuluneesta lukuvuodesta.

Huomenna päätämme virallisesti lukuvuoden. Tänään jo kuitenkin lauletaan ekaluokkalaisten ensimmäinen suvivirsi. Ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla niin sanotusti pinossa, hieno suoritus! ablodit ykkösille. Monen teidän perheen elämä on muuttuntu koulun aloituksen myötä, joten kiitos kuuluu myös kotiväelle hyvästä yhteistyöstä.

Koulun yhden rakennuksen katolle on kalalokki rakentanut pesäänsä viimeisen kuuden vuoden ajan. Vuodet ovat olleet erilaisia; toisinaan pesintä on ollut rauhallista, toisinaan taas linnut ovat olleet rauhattomia. Tänä vuonna peltikatolle rakennetusta pesästä tippui yksi poikasista. Vanhemmilla oli kova hätä ja he lentelivät hädissään pihan yläpuolella. Poikanen siirrettiin hellästi aidan toiselle puolelle, missä se saa kasvaa rauhassa lintuvanhempiensa hoidossa.

Silloin mietin, että se kuvastaa sitä mitä me täällä koulussa teemme yhdessä teidän vanhempien kanssa. Toisinaan poikueet ovat sellaisia, että kaikki menee käsikirjoituksen mukaan, toisinaan taas yhdessä Suojelemme ja autamme jos jostain poikueesta joku putoaa. Yhdessä tuemme sen poikasen kasvua, jotta sen lentokyky kantaa aikuisena. Toisille poikasille on hyvä opettaa, että pudonnut poikanen ei ole ollenkaan menetetty tapaus, vaan se on ehkä yhtä kokemusta rikkaampi, oppi kenties jotain isompaa, suurempaa. kaikkien tehtävä on auttaa, että jokaisen siivet kantavat, että jokaisen lentoreitti on mahdollisimman lempeä tuulinen.

6C, te laulatte tänään alakoulun viimeisen suvivirren. Suurin osa teistä on hitsautunut tiiviisti yhteen kuuden vuoden aikana ja te, jotka olette tulleet myöhemmin mukaan olette myös nopeasti sisäistäneet yhteiset tavat. Matka ekaluokkaisuudesta tähän päivään on ollut täynnä Iloa ja intoa, värikkäitä käänteitä, moni vaihtuvia opettajia ja tarinoita. Voin vakuuttaa että muistan teidät pitkään. Se ei johdu lainkaan mistään ikävästä vaan siitä suuresta avoimuudesta mitä olette aina osoittaneet. Siitä luottamuksesta mikä on kuitenkin pohjimmiltaan keskenämme syvä. Aina emme ole olleet samaa mieltä, mutta se kuuluu vuoropuheluun ja sitä on riittänyt niin teidän kuin myös kotiväen kanssa. Vuoropuhelu on avain kaikkeen hyvään. Nyt näyttää siltä, että tämän vuoropuhelun loppu on onnellinen. Olemme päässeet tähän missä tänään olemme. Kiitos

Juuri nyt toivon enemmän kuin mitään muuta, niitä lempeitä tuulia teidän siipien alle.Toivon, että pystytte lentämään korkealle ja näette sieltä korkeuksista kauas. Matkan aikana tulee vielä töyssy jos toinenkin, mutta vahvoilla siivillä pääsee eteenpäin.

Äidit, isät vahvistakaa niitä siipiä, antakaa heidän irtautua aikanaan pesästä, luottakaa että poikaset kyllä pärjäävät. Perheet  tukekaa toisianne ettei yksikään poikanen jää maahan. Sillä he kyllä osaavat, he pystyvät..

Lapset, luottakaa itseenne, kunnioittakaa toisianne. Tulevaisuuden lentoreitit ovat teidän. Hyvää matkaa.

Puhe kevätjuhlassa 28.5

Mes amis, hyvä juhlaväki

Ce´st le moment de remercier de cette annee. On aika kiittää teitä kaikki täällä olijoita kuluneesta alkuvuodesta. Kiitos myös muille taustajoukoille, että olemme juuri nyt tässä.

Ekaluokkalaisten ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla takana, hieno suoritus. Onnittelut siitä.

Toisilla luokilla on alakoulua vielä vuosi tai vuosia jäljellä. Mutta teillä kuutoset tämä on viimeinen vuosi alakoulussa.

Kuusi vuotta. Se on pitkä aika. Kuudessa vuodessa näkee jo kasvun ja kehityksen, oppimisen ja etenemisen tahdin. Tänään näimme luokkanne seinällä luokkakuvat kahdelta ensimmäiseltä kouluvuodelta. Vaikka silmin nähden ulkoinen muutos on huima, niin minä näen siellä edelleen ne samat piiperöt kuin kuusi vuotta sitten. Kuten sanotaan, niin rakkaalla lapsella on monta nimeä; noloa on kuulemma se että kutsun teitä pupuiksi ja pöppiäisiksi tai melukylän lapsiksi. Tiedätte kuitenkin, että kyse on siitä että te olette tärkeitä. vain tärkeillä henkilöillä on hellittelynimet, eikö.

Tässä luokassa on monta tarinaa. Yhtä monta tarinaa kuin on penkissä istujaa. Hyviä tarinoita, vauhdikkaita juttuja, henkeäsalpaavia tapahtumia ja pysäyttäviä hetkiä. On pelastettu ja pelastuttu, on voitettu, on tuettu, on kipuiltu, sählätty, etsitty ja onnistuttu.

Kiitos teille kotiväelle, sillä tämä alakoulutarina näyttää saavan onnellisen lopun hyvän yhteistyömme ansiosta. Hyvä vuoropuhelu on avain kaikkeen.

Puput, toivon teille lempeän opettavaista matkaa kohti nuoruutta, kohti aikuisuutta. Kun aloitat sen matkan tänään avoimin sydämin, niin lupaan että matkastasi tulee elämänmittainen seikkailu. Varovasti, ilolla, uutta kohti. Hyvää matkaa

Puhe kevätjuhlassa 27.5.2019

Hyvä juhlaväki, mes amis

Cést le moment de remercier de cette annee. On siis  aika kiittää kuluvasta lukuvuodesta. Kesä ja toivottavsti sen lämpö on ihan kohta täällä.

Kun mietin tänään teitä kuudesluokkalaiset ja tätä juhlaa, mitä haluaisin sanoa teille, niin mieleeni nousi kuva siitä että te olette kuin juuri heränneet koivun oksat juuri aukeavine tuoreine silmuineen. Silmut, jotka kurkottavat kohti valoa, uutta ja tulevaa. Silmuja, jotka häikäisevät niin värillään kuin innokkuudellaan uudesta keväästä. Ennen silmujen puhkeamista on kuitenkin tarvittu hyvä maaperä ja juuret. Te kodit olette se maaperä, mistä nämä lapset kasvavat. Välillä olemme yhdessä koulun kanssa huoltaneet oksia, tikapuitakin on välillä voinut tarvita, mutta yhdessä olemme onnistuneet. Te olette antaneet heille hyvät eväät, että olemme tässä tänään näiden lasten kanssa, jotka ovat ottamassa seuraavaa askelta, askelta kohti itsenäisempää ja askelta poispäin niin meistä kuin kodeista. Nämä askeleet kuuluvat elämään, meidän aikuisten tulee avata tie, välillä tasoitta sitä ja toisinaan opettaa ylittämään esteitä. Kyllä he pärjäävät., luottakaa siihen.

Six B, merci. Kiitos, että olemme saaneet tuntea teidät. Kiitos huikean hienoista onnistumisista, ranskalaisten vieraiden isännöimisestä ja siitä ilosta ja innosta koulunkäyntiä kohtaan. 6D,kiitos että olemme saaneet seurata kasvuanne. Kiitos luottamuksesta, avoimuudesta ja onnittelut hyvistä suorituksista.Muistakaa aina kunnioittaa itseänne, te osaatte, te pystytte, te kykenette.

Toivon teille kaikille lempeää matkaa

 

 

Lupa olla heikko; myös äitienpäivänä

Ensimmäisenä kiitos jo aikuiselle lapselleni, joka on tehnyt minusta äidin. Se on tehnyt minusta juuri tällaisen kuin olen. ilman äitiyttä tarinani olisi erilainen.

Sosiaalinen media täyttyy tänään kuvista, missä näkyy pelkkää vanhemmuuden ja äitiyden harmoniaa. Haluan puolestani tänään muistaa ja olla tukena erityisesti niille äideille, jotka ovat eläneet niin omien kuin lasten kipuilujen keskellä. Haluan muistuttaa, että ei hätää, aurinko nousee huomennakin.

Pyöriikö päässäsi seuraavia asioita tänään sosiaalista mediaa selatessa:

Eikö lapsesta tullut lettipäistä sellonsoittajaa? Etkö ole voinut koskaan jakaa kuvia lapsesi kymppitodistuksista? Oletko koskaan istunut katsomassa ylpeänä kun lapsi laulaa kuorossa tai voittaa yleisurheilukilpailuissa? Menikö eron jälkeen lujaa, etkä aina muistanut keskittyä vanhemmuuteen? Oletko istunut ripitettävänä koulussa vanhemmuudestasi, kun lapsi on hölmöillyt? Muistatko, kun itse mokasit oikein kunnolla?

Oliko kodissanne ruoka, joka päivä klo 18, lapsilla puhtaat vaatteet ja silti kaikki meni metsään? Oliko muiden lasten kanssa helppoa, mutta se yksi tempoilee murrosiän tuskissaan, vaikka kaikilla on ollut samat lähtökohdat? Hävettääkö. mitä toiset perheestänne puhuvat? Menikö yöunet? Saitko vanhemmiltasi ja sisaruksilta tukea vai arvostelua, kun teillä oli vaikeaa? Uskallatko edes kertoa kaikkea, mitä joudutte edelleen kokemaan?

Monta kysymystä ja yhtä monta vastausta kuin vastaajaa. Meillä kaikilla on oma tarinamme. Me emme  pysty sitä tarinaa etukäteen kirjoittamaan, vaan se voi yllättää.

Näin äitienpäivänä tiedän monen käyvän läpi näitä ajatuksia. Mitä tein väärin, miksi toimin niin.  Jokainen tarina on erilainen, jokaisen tarinan tapahtumat inhimillisiä. Älä syytä itseäsi, jos tunnistit itsesi kysymyksistä.  Anna tarinalle mahdollisuus muuttua, vaihtaa suuntaa. Anna itsellesi ja muille aikaa. Tapahtunutta et voi muuttaa, mutta eteenpäin voit mennä ja kirjoittaa uutta lukua eri kirjaimin.  Joskus lempeyttä on myös luovuttaa, kun omat voimavarat eivät riitä.

Vanhemmuus on taitolaji, missä maasto-olosuhteet ovat hyvinkin vaihtelevia. Joskus ojassa voi käydä joko kuski tai kartturi, mutta sieltä voi nousta muiden avulla.  Ole itsellesi lempeä ja pyydä apua. Se ei ole heikkoutta vaan rohkeutta.  Et ole ainoa, meitä on paljon.

Seitsemän tähteä

Koulussa sattuu ja tapahtuu ja niin kuuluu ollakin kun lasten kanssa touhutaan. Sillä tavalla opitaan mitä ja miten tulisi ja ei tulisi toimia.

Perjantaina kävin taas yhden keskustelun parin nuoren herran kanssa siitä, millä tavalla antaa itsestään fiksun kuvan. Tarinassa tuntui olevan ensin kaksi eri puolta. Muistutin näitä pikkumiehiä siitä, että ”Miten se olikaan, mitä Taru -rehtorin kanssa puhutaan?” Pojan koko olemus rentoutui ja katse suuntautui suoraan silmiin ” Silloin puhutaan vain totta.”  Juuri näin. Yritän opettaa lapsille sitä, että kun mokaa niin sen voi tunnustaa turvallisessa ilmapiirissä. Asiat pitää voida selvittää puhumalla ja toden puhumisella pääsee kuitenkin pienemmillä omantunnon tuskilla. Lähes aina on mahdollista antaa ja saada anteeksi sekä oppia mokista, kasvaa uuteen toimintamalliin.

Virkavuosia on kuitenkin takana jo niin paljon, että ymmärrän ettei se aina näin helposti ja yksinkertaisesti mene, kuten ei elämä muutenkaan. Tähän tulisi kuitenkin pyrkiä, että ilmapiiri on turvallinen ei pelokas, kunnioittava ei ylimielinen. Kunnioittavaan ilmapiiriin koulussa ja koko yhteiskunnassa päästään muistamalla seitsemän tähdellistä asiaa, seitsemän hyvää tapaa toimia:

*Vaikka ei jostain pitäisi, niin hänestä ei tule puhu asoita, mitkä eivät ole totta.

*Ethän vääristele toisen sanomisia, älä ymmärrä tahallaan väärin.

*Älä kirjoita viesteissä tai somessa mitään, mitä et voisi sanoa kasvotusten.

*Vaikka olisit eri mieltä, niin älä tarkoituksella loukkaa toista.

*Opi esittämään kritiikki asiallisesti.

*Opi näkemään, milloin on hyvä himmata.

*Puhu aina totta.

Nämä yksinkertaiselta kuulostavat asiat ovat tapetilla koulussa joka päivä ja niistä meidän tulee pitää kiinni, jotta tulevaisuudessa meillä on yhdessä hyvin toimivia aikuisia.

 

Uusi lukuvuosi; arvalla, tuurilla vai suunnittelulla?

Työjärjestys

Taas on se aika vuodesta, kun reksit ja työryhmät kouluissaan suunnittelevat jo seuraavaa lukuvuotta. Yksi suurimmista asioista on tietenkin työjärjestysten teko. Tätä työtä määrittää niin perusopetuslaki, opetussuunnitelma kuin myös opettajien virkaehtosopimus kunnallisen virkaehtosopimuksen rinnalla. Nämä edellä mainitut tulee olla hallussa ja sen päälle kouluilla on omat linjauksensa, mitä asioita painotetaan. joissakin se voi olla opettajaparityöskentely, toisissa erityttämiseen tähtäävät sijoittelut,  useissa kouluissa myös jopa valitettavasti tilojen märäävyys ja/tai opettajien osaamisalueiden mahdollisimman laaja hyödyntäminen.

Kuten huomaatte, ei juurikaan ole mahdollista lähteä siitä että tunnit ”heitetään”  tai ”arvotaan” työjärjestykseen.  Turussa esimerkiksi eri katsomusaineet sitovat jo useita tunteja työjärjestyksestä. Kun on kaupunkitasolla sovittu etäopetusajat, niin niissä on pysyttävä. Se, että onko koulun tehtävä ylipäätään huolehdittava katsomusaineiden opetuksesta onkin kokonaan oman blogikirjoituksen aihe. Tämän lisäksi tilat määrittävät paljon sen, miten tunnit sijoitetaan. Koulun ensisijainen tehtävä on järjestää opetus jokaiselle vuosiluokalle määritetyn tuntimäärän mukaisesti opetussuunnitelmaa noudattaen.

Viime vuonna lähdin ehkä liikaakin se edellä, että opettajien vahvuuksia käytetään hyväksi. Se aiheutti sirpaleisuutta. Tänä vuonna menemme tilat ja vuosiluokkayhteistyö edellä. Tämä tarkoittaa sitä, että taito- ja taideaineet sijoitetaan uskontojen jälkeen työjärjestyshjelmaan, sitten kielilryhmät ja vasta tämän jälkeen lähdetään muodostamaan luokkien omia työjärjestyksiä.  Vuosiluokittain pyritään yhtenäistämään työjärjestyksiä, jotta työ yli luokkarajojen mahdollistuu.  Siltä odotan paljon, sillä se näyttää kehittyvän vuosittain opeyhteisössämme. Työn jakaminen tuo hyvinvointia ja jaksamista ja takaa opetuksen tasalaatuisuuden, kun se on yhteisesti suunniteltu.

Koskaan ei tule olemaan sellaisia työjärjestyksiä, mikä miellyttäisi kaikkia isossa noin 500 oppilaan ja liki 40 aikuisen yhteisössä.  Pyrkimyksenä on kuitenkin mahdollisimman ehjät työpäivät myös opettajille oppilaan edun lisäksi. Kun on tehty kyselyjä koulun alkamisajankohdista, niin vatstukset ovat lähes 50/50% puolesta ja vastaan kahdeksan tai yhdeksän aamuista. Onneksi lukkari vaihtuu vuosittain kuten myös  tuntimäärät ja seuravana vuonna se voi olla optimaalisen hyvä edelliseen verrattuna.