Koulun talvilomaviikko

reksirelaa

Koululla on hiljaista, mutta ei tyhjää vaikka opet ja oppilaat ovat talvilomalla. Tuon viikon aikana tehdään niin hyväksytyt kuin hylätyt oppilaaksiottopäätökset seuraavalle lukuvuodelle. Toisin sanoen kieliluokkatestit ovat valmistuneet ja maanantaina tiedämme tulevien ekaluokkalaisten todellisen määrän. Nuo päätökset tehdään Primus -järjestelmään ja tulevat näkyviin sitten wilmaan tai kirjeenä kotiin, riippuen siitä onko annettu lupa sähköiseen tiedonantoon.

Ensi lukuvuoden palapelin teko on myös jo alkanut. Kuka mitäkin luokkaa opettaa riippuu monesta tekijästä. Vaikka opettaja olisi kovin mieleinen tai ei mieleinen, niin se ei valitettavasti ole validi peruste seuraavan lukuvuoden suunnittelulle. Opevalintoja tehdessä kuunnellaan toki noita mielipiteitä, opettajaa ja mietitään osaamisalueiden hyödyntämistä. Joku on esimerkiksi enemmän alkuopettaja kuin joku toinen ja joltain onnistuu musiikki paremmin kuin toisilta. On myös lasten etu nähdä erilaisia tapoja oppia ja opettaa.  Varmaa on, että nykyiset kuudesluokkalaisten opettajat saavat uudet luokat ja joku ottaa seuraavat ykköset. Useampi opevaihdos siis varmaankin tiedossa. Näihin opevalintoihin palaan perheiden kanssa maaliskuussa.

Talvilomaviikon aikana olisi tarkoitus myös suunnitella koululle uutta tapaa johtaa, mikä perustuu vahvaan tiimijohtamiseen ja osaamisen jakamiseen. Koulumme alkaa olla jo iso kokonaisuus yli 500 oppilaalla ja sen eteenpäin viemiseen tarvitaan suurempaa yhteistä näkemystä.

Suunnitelmissa on myös yhteiset opetusjärjestelyt katsomusaineissa ja sen muokkaus ennen perheille esittelyä kommenotintia varten  tehdään myös ennen maaliskuun loppua.

Koulussamme on  myös tällä hetkellä virka avoinna ja hakemuksia on tullut jo muutamassa päivässä reilusti. Niiden huolellinen läpikäynti vie aikansa.

Reksin talviloma osuu tänä vuonna viikolle 10, joten seuraavat kaksi viikoa ovat näennäisen rauhan sijaan hyvinkin työntäyteisiä kouluasioissa 🙂

 

 

Joulun juhlinnasta

branch celebration christmas christmas ornament

Viime päivinä on niin mediassa kuin kouluissa ja työpaikoilla puhuttanut, että mitkä perinteet ovat katsomuksellisia ja  tunnustuksellisia tai kulttuuiperintöä ja kansallisia tapoja. Voiko koulu käyttää kirkkoa tilana vai ei, voidaanko laulaa yhteisesti Enkeli taivaan tai Kilisee kilisee kulkuset.

Vähä-Heikkilän koulussa on jo vuosia oltu hyvin sensitiivisiä katsomusasioiden kanssa. Vähä-Heikkilän koulu on Martin koulun kanssa ainoa alakoulu Turussa, missä viidensillä luokilla on yhteiset katsomusaineen opetusjärjestelyt. Se tarkoittaa sitä, että vain osa tunneista järjestetään katsomusten mukaisissa ryhmissä, muut tunnit ovat yhteisiä. Tässä on takana ajatus siitä, että tämän päivän maailmassa meidän tulee oppia ymmärtämään toisia katsomuksia, erilaisia kulttuureja ja tapoja. Tämän päivän maailmassa tarvitsemme sitä enemmän kuin koskaan ennen. Niin uskonnollisissa yhteisöissä kuin vapaa-ajattelijoissa on vastustusta tähän järjestelyyn. On kuitenkin hyvä huomioida, että koulun tehtävä on noudattaa opetussuunnitelmaa ja se toteutuu tässä järjestelyssä. Koulussa ei ole tunnustuksellista opetusta. Ei ole ollut vuosikausiin. Omana toiveenani on, että nuo yhteiset järjestelyt voisivat tulevaisuudessa koskea kaikkia luokka-asteita. Kyse ei ole kenenkään katsomuksen vastaisuudesta vaan nimenomaan päinvastoin; kaikkien kunnioittaminen ja ymmärryksen lisääminen.

Olemme halunneet aiempina vuosina ja vielä tänä vuonna tarjota kodeille mahdollisuuden osallistua joululaulutapahtumiin. Koska koulun saliin mahtuu kerrallaan noin 200 paikkaa, niin olemme järjestäneet jouluisin kaksi erillistä tilaisuutta joista toinen on ollut Martin kirkossa ja toinen koululla. Oppilaita on 510  ja jos jokaiseta perheestä osallistuu yksikin aikuinen, niin luku nousee noin 800 henkilöön. Tämä traditio on tänä vuonna nyt neljättä kertaa. Meillä on siis ollut kaksi vaihtoehtoista tilaisuutta jotta kaikki mahtuvat mukaan; tilana joko kirkko tai koulu. Tämä on täysin aluehallintoviraston ja apulaisoikeusasiamiehenlinjausten mukainen. Asia tarkistettu viimeksi 13.12.19.

Pääsääntöisesti koulumme huoltajat ovat ymmärtäneet tilakysymyksen, mutta avaan asian vielä näin tänne, ettei kenenkään tarvitse kuormittaa omaa mieltään.

Keväisin sitten juhlitaan neljänä erillisenä iltana, koska jouluna emme kykene järjestämään yhteistä päätösjuhlaa.

Ja kyllä, joulua voimme juhlia koulussa vuodenaikatapahtumana, voimme laulaa perinteisiä joululauluja ja askarrella satuhahmoja. Se on kulttuurista perintöä.

Hyvää tulevaa valoisempaa aikaa.

 

Aikaa leikille

Leikki on lapsen luontaista toimintaa. Parhaimmillaan leikki ruokkii mielikuvitusta, kasvattaa sanavarastoa ja käsitteistöä ja liikuntaa. Leikin kautta lapsi oppii sosiaalisia tilanteita ja koodistoa sekä muiden kanssa toimimista. Leikki ohjaa yrityksen ja erehdyksen kautta, opettaa onnistumisia ja epäonnistumisia, auttaa sietämään pettymyksiä ja tuntemaan myötätuntoa.

Tämä kaikki on meille aikuisille selvää, mutta mietin että tuemmeko me sitä että leikille jää aikaa. Onko toiminta koulussa liian tehtäväkeskittynyttä ja ohjaako älylaitteet liikaa perheiden vapaa-aikaa. Olemmeko sokeutuneet kiireelle ja kohtaamiset toisten ihmisten kanssa katoavat. Puuttuuko läsnäolo vai tuntuuko se jopa hankalalta.

Koulutuksen asiantuntija, professor of practice, Pasi Sahlberg on pohtinut myös tätä asiaa ja esittää kolmen kohdan ohjetta, mikä tukisi lapsen luontaista tapaa toimia. Tämä pisti pohtimaan sitä, että voisiko leikkivä koulu olla seuraava tavoite tai jopa koulun visio. Mikseipä meidän aikuistenkin.

Linkki tähän: https://www.smh.com.au/education/a-three-point-plan-for-sleepless-screen-obsessed-kids-play-play-and-more-play-20191104-p5377j.html

Blogi

 

Kiitos kotiväelle

Disco19

Viime perjantaina 1.11. useampi vanhempi käytti aikaansa järjestääkseen koulumme oppilaille supersuositun Halloween -discon. Koristelut olivat upeat ja ohjelmaakin oli musiikin lisäksi yllin kyllin.

Discoon osallistui noin 380 lasta. Se on 75% koko koulun oppilasmäärästä. Tuo suuri osallistujamäärä kertoo siitä, että disco on toivottu ja pidetty tapahtuma. Se on turvallinen tapa viettää vapaa-aikaa yhdessä , sillä valvonta toimii ja vaikka nimenä onkin disco, niin oikeammin se on tapahtumailta.

Oli ilo osallistua ja nähdä se lasten riemu. Mukavaa oli myös huomata, että huoltajia oli piha täynnä tuomassa ja hakemassa lapsiaan. Meillä on siis kaikkineen välittämisen kulttuuri.

Suuri kiitos järjestelyistä. Lämmitti jälleen kerran.

Liikkuva koulu ja välituntipihat

WP_20140906_005Tänään Turun Sanomissa 6 c -luokan oppilaat kirjoittivat vetoomuksen kaupungille, että koulun pihalle on viimein tehtävä jotain. He ovat aivan oikeassa.

Koulu on kaikkineen suunniteltu pienemmälle joukolle oppilaita. Seitsemän vuotta sitten aloittaessani reksinä oli oppilaita 364 ja tämän päivän luku on 506. Tästä tosin 85 opiskelee Uittamolla, mutta eskarit täydentävät Vähiksessä lukua.

Tällä hetkellä tämän noin 500 oppilaan+eskarin käytössä on kaksi keinua. ja yksi pieni kiipelilyteline ja toki käytössämme on iso pallokenttä koulun takana,  Muuten oletuksena on, että lapset viettävät aikaansa asfaltoidulla pihalla. Toki siinä on mahdollista harrastaa pallopelejä.

Oppilaiden huoli on aiheellinen, mutta  tähän on onneksi herätty jo muaallakin.Koulu toimii vuokratiloissa ja koulun rakennukset pihoineen kuuluu Tilapalvelukeskuksen hallintaan. Jos joku ihmettelee, että miksei koulusta vaan hankita lisää keinuja yms pihalle, niin vastaus on se että vuokralainen ei voi itsenäisesti tehdä päätöksiä tilan muutoksista ja käytöstä. Alueemme ylläpitoinsinööri on käynyt kolmisen viikkoa sitten katsomassa pihaa ja saanut m koululta toiveita. Hän katsoo, mitä kaikkea  pihalle mahtuu. Turva-aluevaateet ovat julkisilla paikoilla melko suuret, joten se rajoittaa pihalle tulevien aktiviteettien määrää. Homma siis rullaa eteenpäin ja ehkäpä tuo oppilaiden kirjoitus saa rahoituksen löytymään.

Koulun aikuiset ovat myös omalta osaltaan pähkäilleet, miten pihan saisi toiminnallisemmaksi.  Noora -ope on Likuuva koulu -vastaavana ideoinut meille välituntiväline-lainaamon, mikä aloittaa ensi viikolla ja pallovuoroja ollaan lisätty kahdelle eri kentälle. Lisäksi välituntialue laajenee C-rakennuksen taakse.

Uittamolle saatanee myös keinu, vaikka muuten Uittamon tilanne on ideaalimpi koulun alapihalla olevan metsikön ansiosta. Tekemistä löytyy mielekkäässä maastossa.

Vaikka meille onkin muutoksia tulossa, niin monessa muussa koulussa ongelma on aivan sama; asfaltti ja ei mitään muuta. Uusissa monitoimitilarakennuksissa on huomioitu piha ja sen käytettävyys, mutta on kymmeniä kouluja joilla on sama ongelma kuin Vähiksessä. Koulun pihat ovat kaikkineen alueen lähiliikuntapaikkoja ja niihin kannattaa panostaa, sillä jokainen liikkuvuuteen panostettu euro tulee takaisin korjaavasta toiminnasta.

 

Hyvin rullaa!!

0494112C-2E2B-4D02-A6F2-803E72754614Koulua on nyt käyty reilu kaksi viikkoa ja lehtien otsikoissa ovat vilahdelleet niin koulujen sisäilmaongelmat väistötiloinnen,  opettajien jaksaminen ja suurten ryhmien haasteet. Noiden otsikoiden valossa näyttää Vähä- Heikkilän syksy alkaneen seesteisen sujuvasti. Sujuvuuteen vaikuttaa yhtenä isona asiana henkilöstön sitoutuneisuus ja pysyvyys. Meillä on tänä vuonna vain yksi uusi ope, joka on tuttu jo aiempien sijaisuuksien kautta.

Ekaluokkalaisia aloitti iso määrä, peräti 95 pientä oppijaa. Iltapäiväkerhossa se puolestaan aiheuttaa sen, että ippeläisiä on iltapäivisin peräti 120. Onkin heränny ajatus, että jos koulun tiloissa olisi ippe ykkösille ja kakkosten ippe olisi toisissa tiloissa. Se rauhoittaisi ippen toimintaa.

Koulussa on otettu käyttöön nejäsluokkalaisista ylöspäin käyttöön mielenkiintoinen Qridi –  sovellus. Se takaa sen, että jatkuva ja dokumentoitu arviointi on tallessa yhdessä paikassa. Qridi on ennen kaikkea oppilaan väline, mikä auttaa myös opettajaa.

Koulun oppilasmäärä on suuri ja siihen mahtuu niin monta mielipidettä kuin on oppilaitakin. Uskallan kuitenkin väittää, että yleisfiilis koulun alkamisesta on hyvä. Pääsääntöisesti hommat rullaa hienosti. Toki ikäviinkin tilanteisiin on jo törmätty, mutta ne kuuluvat elämään ja niistäkin on selvitty puhumalla. Välillä leimahtelee niin lapsilla kuin aikuisilla, mutta pääsääntöisesti hommat rullaa. Jos kaikki olisi vain tyytyväisiä puheissaan, niin se lie tarkoittaisi ilmapiirin olevan sellainen,  ettei asioista uskallettaisi puhua.

Tämä perjantaipäivä alkoi hiukan normaalista poiketen. Aamulla töihin mennessä postilaatikossa odotti kirjekuori, missä luki säntillisen kauniilla käsialalla  vastaanottajina Vähä-Heikkilän koulu, rehtori Pätäri ja opettajat. Kirjekuori herätti kiinnostuksen heti, sillä harvoin tulee tällaista kirjepostin enää nykyisin. Kuori sisälsi kortin ja ensimmäiseksi tietysti  tarkistin allekirjoittajan, mikä oli tässä kortissa nimimerkillä ”eräs isoäiti”. Korttiin oli kirjoitettu kauniit kiitokset koulun opettajille siitä, että lapsenlapsi on saanut hyvän alun koulutielle Vähä-Heikkilässä. Koulumenestyksen isoäiti näki myös hyvän opetuksen ansioksi. Kortti lämmitti mieltämme. Anonyymiteetillään isoäiti ei halunnut osoittaa henkilöitä, vaan kiittää koko koulun aikuisia. Hieno ele sekin, sillä työyhteisössä ei ole yksittäisiä ihmisiä vaan on Me.

 

 

Uutta lukuvuotta kohti

oppinallekalle

Elokuun alku herättää taas koulunkin ovet käyntiin. Olen aloitellut työt varsinaisesti elokuun ensimmäisenä päivänä, vaikkakin työpuhelimeen on tullut vastailtua jo hiukan ennen loman loppumistakin.

Viime viikolla oli kovin hiljaista vielä, mutta tänään ovat ovet käyneet tiuhempaan. Opet hiljalleen tulevat orietoitumaan työpaikalle ja kesäkerholaiset puolestaan pakkailevat tavaroita toiseen suuntaan. Ensimmäiset päivät ovat seuraavan lukuvuoden aikatauluttamista, työmääräsivujen tarkistamista, uusien oppilaiden kirjaamista ja vuosisuunnitelmaan liittyvien asioiden valmistelua.

Koulumme oppilasmäärä kasvaa reippaasti; tämän päivän luku on jo 510 oppilasta. Hieno juttu saada lisää oppijoita Vähikseen!! Tilojen puolesta olemme kyllä jo melko tiukilla, mutta onneksi oppiminen voi tapahtua luokkatilojen ulkopuolellakin.

Osallistuin Twitterissä keskusteluun, missä aiheena oli koulukiusaaminen. Hankala ikuisuusaihe. Harvemmin osallistun keskusteluihin, mutta tähän halusin sanoa oman näkemykseni.

Aloittajan mielestä koulussa, missä esiintyy kiusaamista, tulisi rehtorin saada huomautus ja virasta erottaminen tarpeeksi monesta huomautuksesta. Siinä kävisi kyllä niin, että joka ainoa rehtori Suomessa tulee saamaan huomautuksen. Sellaista koulua ei löydykään, missä ei koskaan millään tavalla ketään kiusattaisi. Jos joku väittää, että löytyy, niin en usko.

Keskustelusta unohtui yksi tärkeä näkökohta. Se kaikkein tärkein asia syyllisten etsimisen sijaan on, että miten kiusaamisiin reagoidaan ja että niihin ylipäätään reagoidaan sekä miten se saadaan loppumaan.  Koulun ja kotien yhteistyö on avainasemassa. On hyvä ymmärtää, että lapset tarvitsevat ohjausta ja meidän aikuisten tukea; niin kiusatut kuin kiusaajat. Meidän tehtävä on olla esimerkkejä siitä, miten asiat saadaan muutettua ja sovittua. Vaikka olisi kuinka hankala paikka olla kiusaajan vanhempi, niin oma keskusteleva tapa työstää asiaa vie asiaa varmasti parempaan suuntaan, kuin esimerkiksi asian kieltäminen. Kiusatun vanhempana tunteet ovat pinnalla, mutta lapselle siinäkin tilanteessa parasta on nähdä aikuisen ratkaisukeskeinen rauhallinen ote asian ratkaisemiseksi.  Huutopalavereista harvemmin (ei koskaan) ole seurannut mitään hyvää. Kaikki me teemme virheitä. Kiusaamista ei tule hyväksyä, siihen tätyy puuttua. Jos koulun ja kotien tuki ei riitä, niin on onneksi muita viranomaisia ja tukimuotoja joilta voidaan pyytää lisäapua.

Toki reksin roolilla on suuri merkitys, sitä en kiellä ja virheitä teemme mekin. Koulun tulee saada ja ottaa rakentavaa palutetta sekä kritiikkiäkin vastaan, muuten ei tapahdu kehitystä. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani työskennellä koulussa, missä meillä on pääsääntöisesti rakentava keskusteluyhteys kotien kanssa. Sitä toivon myös tänä lukuvuonna.

Näillä ajatuksilla työviikko alkuun!!

 

PS: Tsekatkaa kalenteri wilmasta. Vanhempainilta -kutsu jo siellä 🙂