Hyvin rullaa!!

0494112C-2E2B-4D02-A6F2-803E72754614Koulua on nyt käyty reilu kaksi viikkoa ja lehtien otsikoissa ovat vilahdelleet niin koulujen sisäilmaongelmat väistötiloinnen,  opettajien jaksaminen ja suurten ryhmien haasteet. Noiden otsikoiden valossa näyttää Vähä- Heikkilän syksy alkaneen seesteisen sujuvasti. Sujuvuuteen vaikuttaa yhtenä isona asiana henkilöstön sitoutuneisuus ja pysyvyys. Meillä on tänä vuonna vain yksi uusi ope, joka on tuttu jo aiempien sijaisuuksien kautta.

Ekaluokkalaisia aloitti iso määrä, peräti 95 pientä oppijaa. Iltapäiväkerhossa se puolestaan aiheuttaa sen, että ippeläisiä on iltapäivisin peräti 120. Onkin heränny ajatus, että jos koulun tiloissa olisi ippe ykkösille ja kakkosten ippe olisi toisissa tiloissa. Se rauhoittaisi ippen toimintaa.

Koulussa on otettu käyttöön nejäsluokkalaisista ylöspäin käyttöön mielenkiintoinen Qridi –  sovellus. Se takaa sen, että jatkuva ja dokumentoitu arviointi on tallessa yhdessä paikassa. Qridi on ennen kaikkea oppilaan väline, mikä auttaa myös opettajaa.

Koulun oppilasmäärä on suuri ja siihen mahtuu niin monta mielipidettä kuin on oppilaitakin. Uskallan kuitenkin väittää, että yleisfiilis koulun alkamisesta on hyvä. Pääsääntöisesti hommat rullaa hienosti. Toki ikäviinkin tilanteisiin on jo törmätty, mutta ne kuuluvat elämään ja niistäkin on selvitty puhumalla. Välillä leimahtelee niin lapsilla kuin aikuisilla, mutta pääsääntöisesti hommat rullaa. Jos kaikki olisi vain tyytyväisiä puheissaan, niin se lie tarkoittaisi ilmapiirin olevan sellainen,  ettei asioista uskallettaisi puhua.

Tämä perjantaipäivä alkoi hiukan normaalista poiketen. Aamulla töihin mennessä postilaatikossa odotti kirjekuori, missä luki säntillisen kauniilla käsialalla  vastaanottajina Vähä-Heikkilän koulu, rehtori Pätäri ja opettajat. Kirjekuori herätti kiinnostuksen heti, sillä harvoin tulee tällaista kirjepostin enää nykyisin. Kuori sisälsi kortin ja ensimmäiseksi tietysti  tarkistin allekirjoittajan, mikä oli tässä kortissa nimimerkillä ”eräs isoäiti”. Korttiin oli kirjoitettu kauniit kiitokset koulun opettajille siitä, että lapsenlapsi on saanut hyvän alun koulutielle Vähä-Heikkilässä. Koulumenestyksen isoäiti näki myös hyvän opetuksen ansioksi. Kortti lämmitti mieltämme. Anonyymiteetillään isoäiti ei halunnut osoittaa henkilöitä, vaan kiittää koko koulun aikuisia. Hieno ele sekin, sillä työyhteisössä ei ole yksittäisiä ihmisiä vaan on Me.

 

 

Mainokset

Uutta lukuvuotta kohti

oppinallekalle

Elokuun alku herättää taas koulunkin ovet käyntiin. Olen aloitellut työt varsinaisesti elokuun ensimmäisenä päivänä, vaikkakin työpuhelimeen on tullut vastailtua jo hiukan ennen loman loppumistakin.

Viime viikolla oli kovin hiljaista vielä, mutta tänään ovat ovet käyneet tiuhempaan. Opet hiljalleen tulevat orietoitumaan työpaikalle ja kesäkerholaiset puolestaan pakkailevat tavaroita toiseen suuntaan. Ensimmäiset päivät ovat seuraavan lukuvuoden aikatauluttamista, työmääräsivujen tarkistamista, uusien oppilaiden kirjaamista ja vuosisuunnitelmaan liittyvien asioiden valmistelua.

Koulumme oppilasmäärä kasvaa reippaasti; tämän päivän luku on jo 510 oppilasta. Hieno juttu saada lisää oppijoita Vähikseen!! Tilojen puolesta olemme kyllä jo melko tiukilla, mutta onneksi oppiminen voi tapahtua luokkatilojen ulkopuolellakin.

Osallistuin Twitterissä keskusteluun, missä aiheena oli koulukiusaaminen. Hankala ikuisuusaihe. Harvemmin osallistun keskusteluihin, mutta tähän halusin sanoa oman näkemykseni.

Aloittajan mielestä koulussa, missä esiintyy kiusaamista, tulisi rehtorin saada huomautus ja virasta erottaminen tarpeeksi monesta huomautuksesta. Siinä kävisi kyllä niin, että joka ainoa rehtori Suomessa tulee saamaan huomautuksen. Sellaista koulua ei löydykään, missä ei koskaan millään tavalla ketään kiusattaisi. Jos joku väittää, että löytyy, niin en usko.

Keskustelusta unohtui yksi tärkeä näkökohta. Se kaikkein tärkein asia syyllisten etsimisen sijaan on, että miten kiusaamisiin reagoidaan ja että niihin ylipäätään reagoidaan sekä miten se saadaan loppumaan.  Koulun ja kotien yhteistyö on avainasemassa. On hyvä ymmärtää, että lapset tarvitsevat ohjausta ja meidän aikuisten tukea; niin kiusatut kuin kiusaajat. Meidän tehtävä on olla esimerkkejä siitä, miten asiat saadaan muutettua ja sovittua. Vaikka olisi kuinka hankala paikka olla kiusaajan vanhempi, niin oma keskusteleva tapa työstää asiaa vie asiaa varmasti parempaan suuntaan, kuin esimerkiksi asian kieltäminen. Kiusatun vanhempana tunteet ovat pinnalla, mutta lapselle siinäkin tilanteessa parasta on nähdä aikuisen ratkaisukeskeinen rauhallinen ote asian ratkaisemiseksi.  Huutopalavereista harvemmin (ei koskaan) ole seurannut mitään hyvää. Kaikki me teemme virheitä. Kiusaamista ei tule hyväksyä, siihen tätyy puuttua. Jos koulun ja kotien tuki ei riitä, niin on onneksi muita viranomaisia ja tukimuotoja joilta voidaan pyytää lisäapua.

Toki reksin roolilla on suuri merkitys, sitä en kiellä ja virheitä teemme mekin. Koulun tulee saada ja ottaa rakentavaa palutetta sekä kritiikkiäkin vastaan, muuten ei tapahdu kehitystä. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani työskennellä koulussa, missä meillä on pääsääntöisesti rakentava keskusteluyhteys kotien kanssa. Sitä toivon myös tänä lukuvuonna.

Näillä ajatuksilla työviikko alkuun!!

 

PS: Tsekatkaa kalenteri wilmasta. Vanhempainilta -kutsu jo siellä 🙂

Koulu on kesän kiinni vai onko`?

dav
dav

Kun viimeiset todistukset on jaettu ja rehtori painaa painaa oven kiinni opettajien kömpiessä kesäksi piiloon, niin sitten koulu on kokonaan kiinni kesän ajan. Koulussa ei tapahdu mitään kesän aikana. Vai tapahtuuko? Tuon ensimmäisen lauseen luuloon törmää toisinaan edelleenkin ja ehkä näin joskus aikoinaan on ollutkin. Tosin ei ne opettajat missään piilossa vietä kesäänsä 🙂

Todistukset jaetaan toukokuun viimeisen viikon lauantaina. Seuraavana maanantaina koulussa on vielä useampi ope, jotka ehkä muuttavat luokkahuoneesta toiseen tai muuten haluavat järjestellä luokassaan, ehkä jo suunitella seuraavaa lukuvuotta. Näin oli tänäkin vuonna, että tulevan vuoden kirjoja purettiin, tilattiin tarvikkeita, kannettiin muuttolaatikoita ja tarkisteltiin vieläedellisen vuoden asioita ja katsottiin tulevaan.

Reksin hommana on saada työjärjestys lopulliseen muotoonsa ja sitä kautta tehdä opettajien työmäärä-lomakkeet seuraavan lukuvoden palkan pohjalle. Uusia oppilaita kirjataan Primus -rekisteriin koulusihteerin kanssa, tavataan tutustujia ja vastataan puhelimessa tiedusteluihin. Vähä-Heikkilä saa paljon uusia opilaita ensi lukuvuonna; alkuperäinen oppilasmäärä toukokuussa oli 491, kun tänään se näyttää jo lukua 504. Taidamme olla Turun suurin alakoulu tuolla luvulla. Tämän lisäksi reksit kokoustaa, haastattelee uusia tarvittavia opeja ja tekee työsopimuksia.

Kiinteistönhoitaja on myös tärkeä kesän ajan tekijä. Hän on paikalla kun koululla tehdään korjauksia, uusimisia tmv. Hän huolehtii myös siitä, että luokissa on tarvittava määrä pulpetteja syksyksi. Tänä keäsnä Vähiksen teknisentyön luokka uudistuu hieman ja saa uutta maalipintaa, langaton verkko päivitetään ja B-talossa tehdään sisäilmaan liittyviä tutkimuksia.

Koulu ei siis suinkaan ole kiinni kesällä vaan siellä tapahtuu paljon asioita, kun tulevaa lukuvuotta valmistellaan ja rakennuksia tuunataan. Koulussa toimii myös pari kerhoa, joten lasten ääniäkin talossa kuuluu. Juhannuksen jälkeen on kuitenkin jo hiljaisempaa, kun reksi ja sihteeri aloittavat muutaman viikon lomansa. Niin, rehtorin vuosiloma määräytyy kvtes:n mukaisesti eli 38 päivää lomaa vuodessa täysillä työvuosilla eikä ole siis sama kuin opettajien kesäkeskeytys. Puhelin on kuitenkin koko lomankin ajan auki, jos tarvitaan ”tulipalon sammutusta”. Hyvin havoin puhelin heinäkuussa soi, mutta elokuun ensimmäinen päivä sitten jo vilkkaastikin.

Mutta sitä ennen; mukavaa, lempeää ja aurinkoista kesää!! Nyt alkaa reksikin oikeasti relata 🙂

Puhe kevätjuhlassa 31.5.19

Mes amis, Cést le moment de remercier de cette annee.

Hyvä juhlaväki, on aika kiittää kuluneesta lukuvuodesta.

Huomenna päätämme virallisesti lukuvuoden. Tänään jo kuitenkin lauletaan ekaluokkalaisten ensimmäinen suvivirsi. Ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla niin sanotusti pinossa, hieno suoritus! ablodit ykkösille. Monen teidän perheen elämä on muuttuntu koulun aloituksen myötä, joten kiitos kuuluu myös kotiväelle hyvästä yhteistyöstä.

Koulun yhden rakennuksen katolle on kalalokki rakentanut pesäänsä viimeisen kuuden vuoden ajan. Vuodet ovat olleet erilaisia; toisinaan pesintä on ollut rauhallista, toisinaan taas linnut ovat olleet rauhattomia. Tänä vuonna peltikatolle rakennetusta pesästä tippui yksi poikasista. Vanhemmilla oli kova hätä ja he lentelivät hädissään pihan yläpuolella. Poikanen siirrettiin hellästi aidan toiselle puolelle, missä se saa kasvaa rauhassa lintuvanhempiensa hoidossa.

Silloin mietin, että se kuvastaa sitä mitä me täällä koulussa teemme yhdessä teidän vanhempien kanssa. Toisinaan poikueet ovat sellaisia, että kaikki menee käsikirjoituksen mukaan, toisinaan taas yhdessä Suojelemme ja autamme jos jostain poikueesta joku putoaa. Yhdessä tuemme sen poikasen kasvua, jotta sen lentokyky kantaa aikuisena. Toisille poikasille on hyvä opettaa, että pudonnut poikanen ei ole ollenkaan menetetty tapaus, vaan se on ehkä yhtä kokemusta rikkaampi, oppi kenties jotain isompaa, suurempaa. kaikkien tehtävä on auttaa, että jokaisen siivet kantavat, että jokaisen lentoreitti on mahdollisimman lempeä tuulinen.

6C, te laulatte tänään alakoulun viimeisen suvivirren. Suurin osa teistä on hitsautunut tiiviisti yhteen kuuden vuoden aikana ja te, jotka olette tulleet myöhemmin mukaan olette myös nopeasti sisäistäneet yhteiset tavat. Matka ekaluokkaisuudesta tähän päivään on ollut täynnä Iloa ja intoa, värikkäitä käänteitä, moni vaihtuvia opettajia ja tarinoita. Voin vakuuttaa että muistan teidät pitkään. Se ei johdu lainkaan mistään ikävästä vaan siitä suuresta avoimuudesta mitä olette aina osoittaneet. Siitä luottamuksesta mikä on kuitenkin pohjimmiltaan keskenämme syvä. Aina emme ole olleet samaa mieltä, mutta se kuuluu vuoropuheluun ja sitä on riittänyt niin teidän kuin myös kotiväen kanssa. Vuoropuhelu on avain kaikkeen hyvään. Nyt näyttää siltä, että tämän vuoropuhelun loppu on onnellinen. Olemme päässeet tähän missä tänään olemme. Kiitos

Juuri nyt toivon enemmän kuin mitään muuta, niitä lempeitä tuulia teidän siipien alle.Toivon, että pystytte lentämään korkealle ja näette sieltä korkeuksista kauas. Matkan aikana tulee vielä töyssy jos toinenkin, mutta vahvoilla siivillä pääsee eteenpäin.

Äidit, isät vahvistakaa niitä siipiä, antakaa heidän irtautua aikanaan pesästä, luottakaa että poikaset kyllä pärjäävät. Perheet  tukekaa toisianne ettei yksikään poikanen jää maahan. Sillä he kyllä osaavat, he pystyvät..

Lapset, luottakaa itseenne, kunnioittakaa toisianne. Tulevaisuuden lentoreitit ovat teidän. Hyvää matkaa.

Puhe kevätjuhlassa 28.5

Mes amis, hyvä juhlaväki

Ce´st le moment de remercier de cette annee. On aika kiittää teitä kaikki täällä olijoita kuluneesta alkuvuodesta. Kiitos myös muille taustajoukoille, että olemme juuri nyt tässä.

Ekaluokkalaisten ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla takana, hieno suoritus. Onnittelut siitä.

Toisilla luokilla on alakoulua vielä vuosi tai vuosia jäljellä. Mutta teillä kuutoset tämä on viimeinen vuosi alakoulussa.

Kuusi vuotta. Se on pitkä aika. Kuudessa vuodessa näkee jo kasvun ja kehityksen, oppimisen ja etenemisen tahdin. Tänään näimme luokkanne seinällä luokkakuvat kahdelta ensimmäiseltä kouluvuodelta. Vaikka silmin nähden ulkoinen muutos on huima, niin minä näen siellä edelleen ne samat piiperöt kuin kuusi vuotta sitten. Kuten sanotaan, niin rakkaalla lapsella on monta nimeä; noloa on kuulemma se että kutsun teitä pupuiksi ja pöppiäisiksi tai melukylän lapsiksi. Tiedätte kuitenkin, että kyse on siitä että te olette tärkeitä. vain tärkeillä henkilöillä on hellittelynimet, eikö.

Tässä luokassa on monta tarinaa. Yhtä monta tarinaa kuin on penkissä istujaa. Hyviä tarinoita, vauhdikkaita juttuja, henkeäsalpaavia tapahtumia ja pysäyttäviä hetkiä. On pelastettu ja pelastuttu, on voitettu, on tuettu, on kipuiltu, sählätty, etsitty ja onnistuttu.

Kiitos teille kotiväelle, sillä tämä alakoulutarina näyttää saavan onnellisen lopun hyvän yhteistyömme ansiosta. Hyvä vuoropuhelu on avain kaikkeen.

Puput, toivon teille lempeän opettavaista matkaa kohti nuoruutta, kohti aikuisuutta. Kun aloitat sen matkan tänään avoimin sydämin, niin lupaan että matkastasi tulee elämänmittainen seikkailu. Varovasti, ilolla, uutta kohti. Hyvää matkaa

Puhe kevätjuhlassa 27.5.2019

Hyvä juhlaväki, mes amis

Cést le moment de remercier de cette annee. On siis  aika kiittää kuluvasta lukuvuodesta. Kesä ja toivottavsti sen lämpö on ihan kohta täällä.

Kun mietin tänään teitä kuudesluokkalaiset ja tätä juhlaa, mitä haluaisin sanoa teille, niin mieleeni nousi kuva siitä että te olette kuin juuri heränneet koivun oksat juuri aukeavine tuoreine silmuineen. Silmut, jotka kurkottavat kohti valoa, uutta ja tulevaa. Silmuja, jotka häikäisevät niin värillään kuin innokkuudellaan uudesta keväästä. Ennen silmujen puhkeamista on kuitenkin tarvittu hyvä maaperä ja juuret. Te kodit olette se maaperä, mistä nämä lapset kasvavat. Välillä olemme yhdessä koulun kanssa huoltaneet oksia, tikapuitakin on välillä voinut tarvita, mutta yhdessä olemme onnistuneet. Te olette antaneet heille hyvät eväät, että olemme tässä tänään näiden lasten kanssa, jotka ovat ottamassa seuraavaa askelta, askelta kohti itsenäisempää ja askelta poispäin niin meistä kuin kodeista. Nämä askeleet kuuluvat elämään, meidän aikuisten tulee avata tie, välillä tasoitta sitä ja toisinaan opettaa ylittämään esteitä. Kyllä he pärjäävät., luottakaa siihen.

Six B, merci. Kiitos, että olemme saaneet tuntea teidät. Kiitos huikean hienoista onnistumisista, ranskalaisten vieraiden isännöimisestä ja siitä ilosta ja innosta koulunkäyntiä kohtaan. 6D,kiitos että olemme saaneet seurata kasvuanne. Kiitos luottamuksesta, avoimuudesta ja onnittelut hyvistä suorituksista.Muistakaa aina kunnioittaa itseänne, te osaatte, te pystytte, te kykenette.

Toivon teille kaikille lempeää matkaa

 

 

Lupa olla heikko; myös äitienpäivänä

Ensimmäisenä kiitos jo aikuiselle lapselleni, joka on tehnyt minusta äidin. Se on tehnyt minusta juuri tällaisen kuin olen. ilman äitiyttä tarinani olisi erilainen.

Sosiaalinen media täyttyy tänään kuvista, missä näkyy pelkkää vanhemmuuden ja äitiyden harmoniaa. Haluan puolestani tänään muistaa ja olla tukena erityisesti niille äideille, jotka ovat eläneet niin omien kuin lasten kipuilujen keskellä. Haluan muistuttaa, että ei hätää, aurinko nousee huomennakin.

Pyöriikö päässäsi seuraavia asioita tänään sosiaalista mediaa selatessa:

Eikö lapsesta tullut lettipäistä sellonsoittajaa? Etkö ole voinut koskaan jakaa kuvia lapsesi kymppitodistuksista? Oletko koskaan istunut katsomassa ylpeänä kun lapsi laulaa kuorossa tai voittaa yleisurheilukilpailuissa? Menikö eron jälkeen lujaa, etkä aina muistanut keskittyä vanhemmuuteen? Oletko istunut ripitettävänä koulussa vanhemmuudestasi, kun lapsi on hölmöillyt? Muistatko, kun itse mokasit oikein kunnolla?

Oliko kodissanne ruoka, joka päivä klo 18, lapsilla puhtaat vaatteet ja silti kaikki meni metsään? Oliko muiden lasten kanssa helppoa, mutta se yksi tempoilee murrosiän tuskissaan, vaikka kaikilla on ollut samat lähtökohdat? Hävettääkö. mitä toiset perheestänne puhuvat? Menikö yöunet? Saitko vanhemmiltasi ja sisaruksilta tukea vai arvostelua, kun teillä oli vaikeaa? Uskallatko edes kertoa kaikkea, mitä joudutte edelleen kokemaan?

Monta kysymystä ja yhtä monta vastausta kuin vastaajaa. Meillä kaikilla on oma tarinamme. Me emme  pysty sitä tarinaa etukäteen kirjoittamaan, vaan se voi yllättää.

Näin äitienpäivänä tiedän monen käyvän läpi näitä ajatuksia. Mitä tein väärin, miksi toimin niin.  Jokainen tarina on erilainen, jokaisen tarinan tapahtumat inhimillisiä. Älä syytä itseäsi, jos tunnistit itsesi kysymyksistä.  Anna tarinalle mahdollisuus muuttua, vaihtaa suuntaa. Anna itsellesi ja muille aikaa. Tapahtunutta et voi muuttaa, mutta eteenpäin voit mennä ja kirjoittaa uutta lukua eri kirjaimin.  Joskus lempeyttä on myös luovuttaa, kun omat voimavarat eivät riitä.

Vanhemmuus on taitolaji, missä maasto-olosuhteet ovat hyvinkin vaihtelevia. Joskus ojassa voi käydä joko kuski tai kartturi, mutta sieltä voi nousta muiden avulla.  Ole itsellesi lempeä ja pyydä apua. Se ei ole heikkoutta vaan rohkeutta.  Et ole ainoa, meitä on paljon.