Kevätlukukausi loppui tänään yhtä erikoisissa merkeissä kuin sitä suurimman osan aikaa vietimme. Perinteistä juhlaa ei ollut mahdollista järjestää, joten se hoitui tällä kertaa etäyhteydellä. Paikalla oli huikeat 220 perhettä kotoa käsin ja me kaikki 500 koululla.

On myönnettävä, että eihän siinä samaa fiilistä ollut kuin perinteisissä tunteikkaissa juhlissa, missä pienimmät päättävät ensimmäisen lukuvuotensa ja vanhimmat lentävät yläkouluajatuksiin. Olosuhteet oli kuitenkin huomioitava ja kiitänkin koulun vanhempia siitä, että he ovat olleet ajan hermolla ja ymmärtäväisiä.

Vahempainyhdistyksen ansiosta jaoimme stipedit ja ruusut (heidän hankkimat) kuten ennenkin ja todistukset saatiin käteen. Maailma on kuitenkin aika mallillaan.

Nyt kun opet ja lapset on lähetetty lomille, niin alkaa ensi vuoden sopimusten ja työmäärien täyttö, Lukkarit ovat jo hyvän aikaa olleet valmiit, joten se ei reksin kesää rasita.

Nyt hetki lepoa ja maanantaina taas lukuvuotta 20-21 kohti.

Joka tuutista saamme lukea niin etä-kuin lähiopetuksen puutteista ja/tai hyvistä puolista. Kuten jo aiemmin monella alustalla todettu, niin tilanne on poikkeuksellinen ja tuo varmasti mukanaan paljon haastetta niin kouluun kuin koteihin.

Lähiopetus antaa ehkä väärän kuvan sanana siitä, miten opetus hoituu koulupäivän aikana. Lähiopetuksessa ei ole mahdollista, että opettaja järjestää kaikille lapsille omat opetustuokionsa. Tällä hetkellä koululla on lähiopetuksessa noin 20 lasta ja he ovat kaikilta eri luokilta 1.-3:lta. opettajalla/ohjaajalla  on keksimäärin lapsia luokassa 3 eri luokalta kolmien eri tehtävien kanssa.  Jokainen saa kuitenkin tarvitsemaansa ohjausta, sillä lapsia on luokassa maksimissaan kuusi. Pelkkä lapsiparkki lähikoulu ei siis ole, mutta ei varmasti vastaa oman open tuntejakaan.

Vaikka etäopetuksen ei ole tarkoitettu kaatuvan huoltajien selkään, niin kyllähän se osittain ainakin pienempien kanssa valitettavasti näin on.  Mielestäni meillä on Vähiksessä aika toimivat etäopetusjärjestelyt, mutta kavereiden ja ryhmän kaipuu on noussut esille. Etäily ei ole lainkaan samaa kuin kasvokkain kohtaaminen. Ehkä me myös opimme jotain tästä ajasta ja pidämme somepausseja useammin niiden vaihtuessa livetapaamisiin, kun rajoitukset niin sallivat.

Selkeää kisaväsymystä alkaa olla huomattavissa niin lapsilla kuin aikuisilla, mutta nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tsempata. Oppilashuollon tukitoimet ovat jatkuvasti käytössä, joten rohkeasti yhteys kuraattoriin, terkkariin tai psykologiin jos tuntuu, että jaksaminen on kortilla.

Koululla ollaan koko ajan hereillään ja mietitään, miten voisimme parantaa nykyisiä toimintamalleja. Kuulemme myös teitä vanhempia mielellämme, jotta voimme toimia paremmin. Jos jokin ei toimi, niin siitä emme tiedä ellei tieto tule koululle.

Samaan aikaan kun siirryimme etäopetukseen alkoi V-H:n koulun pihalla pieni kunnostus. Olemme saaneet pihalle kaksi uutta kiipeily-/leikkitelinettä sekä uudet keinut. Eilen vanhempainyhdistyksen etäkokokouksessa sovimme, että mietimme lisäaktiviteetteja pihalle tänään opekokouksessa.

Ensi vikolla, 15.4 klo 18, pidän vanhempainillan Teams-sovelluksen kautta. Kokouksesta on lähetetty wilmassa tapahtumakutsu ja linkki, millä pääseen liittymään kokoukseen.

Kevätjuhlista emme osaa sanoa vielä mitään, mutta tiedottelen niistä heti kun saamme yleisen linjauksen. Tämä kun ei ole vain meidän koulun tai Turun juttu, vaan koko maailmaa koskettava omanlainen meitä herättelevä tragedia.

Koululla on hiljaista, mutta ei tyhjää vaikka opet ja oppilaat ovat talvilomalla. Tuon viikon aikana tehdään niin hyväksytyt kuin hylätyt oppilaaksiottopäätökset seuraavalle lukuvuodelle. Toisin sanoen kieliluokkatestit ovat valmistuneet ja maanantaina tiedämme tulevien ekaluokkalaisten todellisen määrän. Nuo päätökset tehdään Primus -järjestelmään ja tulevat näkyviin sitten wilmaan tai kirjeenä kotiin, riippuen siitä onko annettu lupa sähköiseen tiedonantoon.

Ensi lukuvuoden palapelin teko on myös jo alkanut. Kuka mitäkin luokkaa opettaa riippuu monesta tekijästä. Vaikka opettaja olisi kovin mieleinen tai ei mieleinen, niin se ei valitettavasti ole validi peruste seuraavan lukuvuoden suunnittelulle. Opevalintoja tehdessä kuunnellaan toki noita mielipiteitä, opettajaa ja mietitään osaamisalueiden hyödyntämistä. Joku on esimerkiksi enemmän alkuopettaja kuin joku toinen ja joltain onnistuu musiikki paremmin kuin toisilta. On myös lasten etu nähdä erilaisia tapoja oppia ja opettaa.  Varmaa on, että nykyiset kuudesluokkalaisten opettajat saavat uudet luokat ja joku ottaa seuraavat ykköset. Useampi opevaihdos siis varmaankin tiedossa. Näihin opevalintoihin palaan perheiden kanssa maaliskuussa.

Talvilomaviikon aikana olisi tarkoitus myös suunnitella koululle uutta tapaa johtaa, mikä perustuu vahvaan tiimijohtamiseen ja osaamisen jakamiseen. Koulumme alkaa olla jo iso kokonaisuus yli 500 oppilaalla ja sen eteenpäin viemiseen tarvitaan suurempaa yhteistä näkemystä.

Suunnitelmissa on myös yhteiset opetusjärjestelyt katsomusaineissa ja sen muokkaus ennen perheille esittelyä kommenotintia varten  tehdään myös ennen maaliskuun loppua.

Koulussamme on  myös tällä hetkellä virka avoinna ja hakemuksia on tullut jo muutamassa päivässä reilusti. Niiden huolellinen läpikäynti vie aikansa.

Reksin talviloma osuu tänä vuonna viikolle 10, joten seuraavat kaksi viikoa ovat näennäisen rauhan sijaan hyvinkin työntäyteisiä kouluasioissa 🙂

Viime päivinä on niin mediassa kuin kouluissa ja työpaikoilla puhuttanut, että mitkä perinteet ovat katsomuksellisia ja  tunnustuksellisia tai kulttuuiperintöä ja kansallisia tapoja. Voiko koulu käyttää kirkkoa tilana vai ei, voidaanko laulaa yhteisesti Enkeli taivaan tai Kilisee kilisee kulkuset.

Vähä-Heikkilän koulussa on jo vuosia oltu hyvin sensitiivisiä katsomusasioiden kanssa. Vähä-Heikkilän koulu on Martin koulun kanssa ainoa alakoulu Turussa, missä viidensillä luokilla on yhteiset katsomusaineen opetusjärjestelyt. Se tarkoittaa sitä, että vain osa tunneista järjestetään katsomusten mukaisissa ryhmissä, muut tunnit ovat yhteisiä. Tässä on takana ajatus siitä, että tämän päivän maailmassa meidän tulee oppia ymmärtämään toisia katsomuksia, erilaisia kulttuureja ja tapoja. Tämän päivän maailmassa tarvitsemme sitä enemmän kuin koskaan ennen. Niin uskonnollisissa yhteisöissä kuin vapaa-ajattelijoissa on vastustusta tähän järjestelyyn. On kuitenkin hyvä huomioida, että koulun tehtävä on noudattaa opetussuunnitelmaa ja se toteutuu tässä järjestelyssä. Koulussa ei ole tunnustuksellista opetusta. Ei ole ollut vuosikausiin. Omana toiveenani on, että nuo yhteiset järjestelyt voisivat tulevaisuudessa koskea kaikkia luokka-asteita. Kyse ei ole kenenkään katsomuksen vastaisuudesta vaan nimenomaan päinvastoin; kaikkien kunnioittaminen ja ymmärryksen lisääminen.

Olemme halunneet aiempina vuosina ja vielä tänä vuonna tarjota kodeille mahdollisuuden osallistua joululaulutapahtumiin. Koska koulun saliin mahtuu kerrallaan noin 200 paikkaa, niin olemme järjestäneet jouluisin kaksi erillistä tilaisuutta joista toinen on ollut Martin kirkossa ja toinen koululla. Oppilaita on 510  ja jos jokaiseta perheestä osallistuu yksikin aikuinen, niin luku nousee noin 800 henkilöön. Tämä traditio on tänä vuonna nyt neljättä kertaa. Meillä on siis ollut kaksi vaihtoehtoista tilaisuutta jotta kaikki mahtuvat mukaan; tilana joko kirkko tai koulu. Tämä on täysin aluehallintoviraston ja apulaisoikeusasiamiehenlinjausten mukainen. Asia tarkistettu viimeksi 13.12.19.

Pääsääntöisesti koulumme huoltajat ovat ymmärtäneet tilakysymyksen, mutta avaan asian vielä näin tänne, ettei kenenkään tarvitse kuormittaa omaa mieltään.

Keväisin sitten juhlitaan neljänä erillisenä iltana, koska jouluna emme kykene järjestämään yhteistä päätösjuhlaa.

Ja kyllä, joulua voimme juhlia koulussa vuodenaikatapahtumana, voimme laulaa perinteisiä joululauluja ja askarrella satuhahmoja. Se on kulttuurista perintöä.

Hyvää tulevaa valoisempaa aikaa.

Leikki on lapsen luontaista toimintaa. Parhaimmillaan leikki ruokkii mielikuvitusta, kasvattaa sanavarastoa ja käsitteistöä ja liikuntaa. Leikin kautta lapsi oppii sosiaalisia tilanteita ja koodistoa sekä muiden kanssa toimimista. Leikki ohjaa yrityksen ja erehdyksen kautta, opettaa onnistumisia ja epäonnistumisia, auttaa sietämään pettymyksiä ja tuntemaan myötätuntoa.

Tämä kaikki on meille aikuisille selvää, mutta mietin että tuemmeko me sitä että leikille jää aikaa. Onko toiminta koulussa liian tehtäväkeskittynyttä ja ohjaako älylaitteet liikaa perheiden vapaa-aikaa. Olemmeko sokeutuneet kiireelle ja kohtaamiset toisten ihmisten kanssa katoavat. Puuttuuko läsnäolo vai tuntuuko se jopa hankalalta.

Koulutuksen asiantuntija, professor of practice, Pasi Sahlberg on pohtinut myös tätä asiaa ja esittää kolmen kohdan ohjetta, mikä tukisi lapsen luontaista tapaa toimia. Tämä pisti pohtimaan sitä, että voisiko leikkivä koulu olla seuraava tavoite tai jopa koulun visio. Mikseipä meidän aikuistenkin.

Linkki tähän: https://www.smh.com.au/education/a-three-point-plan-for-sleepless-screen-obsessed-kids-play-play-and-more-play-20191104-p5377j.html

Viime perjantaina 1.11. useampi vanhempi käytti aikaansa järjestääkseen koulumme oppilaille supersuositun Halloween -discon. Koristelut olivat upeat ja ohjelmaakin oli musiikin lisäksi yllin kyllin.

Discoon osallistui noin 380 lasta. Se on 75% koko koulun oppilasmäärästä. Tuo suuri osallistujamäärä kertoo siitä, että disco on toivottu ja pidetty tapahtuma. Se on turvallinen tapa viettää vapaa-aikaa yhdessä , sillä valvonta toimii ja vaikka nimenä onkin disco, niin oikeammin se on tapahtumailta.

Oli ilo osallistua ja nähdä se lasten riemu. Mukavaa oli myös huomata, että huoltajia oli piha täynnä tuomassa ja hakemassa lapsiaan. Meillä on siis kaikkineen välittämisen kulttuuri.

Suuri kiitos järjestelyistä. Lämmitti jälleen kerran.

Tänään Turun Sanomissa 6 c -luokan oppilaat kirjoittivat vetoomuksen kaupungille, että koulun pihalle on viimein tehtävä jotain. He ovat aivan oikeassa.

Koulu on kaikkineen suunniteltu pienemmälle joukolle oppilaita. Seitsemän vuotta sitten aloittaessani reksinä oli oppilaita 364 ja tämän päivän luku on 506. Tästä tosin 85 opiskelee Uittamolla, mutta eskarit täydentävät Vähiksessä lukua.

Tällä hetkellä tämän noin 500 oppilaan+eskarin käytössä on kaksi keinua. ja yksi pieni kiipelilyteline ja toki käytössämme on iso pallokenttä koulun takana,  Muuten oletuksena on, että lapset viettävät aikaansa asfaltoidulla pihalla. Toki siinä on mahdollista harrastaa pallopelejä.

Oppilaiden huoli on aiheellinen, mutta  tähän on onneksi herätty jo muaallakin.Koulu toimii vuokratiloissa ja koulun rakennukset pihoineen kuuluu Tilapalvelukeskuksen hallintaan. Jos joku ihmettelee, että miksei koulusta vaan hankita lisää keinuja yms pihalle, niin vastaus on se että vuokralainen ei voi itsenäisesti tehdä päätöksiä tilan muutoksista ja käytöstä. Alueemme ylläpitoinsinööri on käynyt kolmisen viikkoa sitten katsomassa pihaa ja saanut m koululta toiveita. Hän katsoo, mitä kaikkea  pihalle mahtuu. Turva-aluevaateet ovat julkisilla paikoilla melko suuret, joten se rajoittaa pihalle tulevien aktiviteettien määrää. Homma siis rullaa eteenpäin ja ehkäpä tuo oppilaiden kirjoitus saa rahoituksen löytymään.

Koulun aikuiset ovat myös omalta osaltaan pähkäilleet, miten pihan saisi toiminnallisemmaksi.  Noora -ope on Likuuva koulu -vastaavana ideoinut meille välituntiväline-lainaamon, mikä aloittaa ensi viikolla ja pallovuoroja ollaan lisätty kahdelle eri kentälle. Lisäksi välituntialue laajenee C-rakennuksen taakse.

Uittamolle saatanee myös keinu, vaikka muuten Uittamon tilanne on ideaalimpi koulun alapihalla olevan metsikön ansiosta. Tekemistä löytyy mielekkäässä maastossa.

Vaikka meille onkin muutoksia tulossa, niin monessa muussa koulussa ongelma on aivan sama; asfaltti ja ei mitään muuta. Uusissa monitoimitilarakennuksissa on huomioitu piha ja sen käytettävyys, mutta on kymmeniä kouluja joilla on sama ongelma kuin Vähiksessä. Koulun pihat ovat kaikkineen alueen lähiliikuntapaikkoja ja niihin kannattaa panostaa, sillä jokainen liikkuvuuteen panostettu euro tulee takaisin korjaavasta toiminnasta.

Koulua on nyt käyty reilu kaksi viikkoa ja lehtien otsikoissa ovat vilahdelleet niin koulujen sisäilmaongelmat väistötiloinnen,  opettajien jaksaminen ja suurten ryhmien haasteet. Noiden otsikoiden valossa näyttää Vähä- Heikkilän syksy alkaneen seesteisen sujuvasti. Sujuvuuteen vaikuttaa yhtenä isona asiana henkilöstön sitoutuneisuus ja pysyvyys. Meillä on tänä vuonna vain yksi uusi ope, joka on tuttu jo aiempien sijaisuuksien kautta.

Ekaluokkalaisia aloitti iso määrä, peräti 95 pientä oppijaa. Iltapäiväkerhossa se puolestaan aiheuttaa sen, että ippeläisiä on iltapäivisin peräti 120. Onkin heränny ajatus, että jos koulun tiloissa olisi ippe ykkösille ja kakkosten ippe olisi toisissa tiloissa. Se rauhoittaisi ippen toimintaa.

Koulussa on otettu käyttöön nejäsluokkalaisista ylöspäin käyttöön mielenkiintoinen Qridi –  sovellus. Se takaa sen, että jatkuva ja dokumentoitu arviointi on tallessa yhdessä paikassa. Qridi on ennen kaikkea oppilaan väline, mikä auttaa myös opettajaa.

Koulun oppilasmäärä on suuri ja siihen mahtuu niin monta mielipidettä kuin on oppilaitakin. Uskallan kuitenkin väittää, että yleisfiilis koulun alkamisesta on hyvä. Pääsääntöisesti hommat rullaa hienosti. Toki ikäviinkin tilanteisiin on jo törmätty, mutta ne kuuluvat elämään ja niistäkin on selvitty puhumalla. Välillä leimahtelee niin lapsilla kuin aikuisilla, mutta pääsääntöisesti hommat rullaa. Jos kaikki olisi vain tyytyväisiä puheissaan, niin se lie tarkoittaisi ilmapiirin olevan sellainen,  ettei asioista uskallettaisi puhua.

Tämä perjantaipäivä alkoi hiukan normaalista poiketen. Aamulla töihin mennessä postilaatikossa odotti kirjekuori, missä luki säntillisen kauniilla käsialalla  vastaanottajina Vähä-Heikkilän koulu, rehtori Pätäri ja opettajat. Kirjekuori herätti kiinnostuksen heti, sillä harvoin tulee tällaista kirjepostin enää nykyisin. Kuori sisälsi kortin ja ensimmäiseksi tietysti  tarkistin allekirjoittajan, mikä oli tässä kortissa nimimerkillä ”eräs isoäiti”. Korttiin oli kirjoitettu kauniit kiitokset koulun opettajille siitä, että lapsenlapsi on saanut hyvän alun koulutielle Vähä-Heikkilässä. Koulumenestyksen isoäiti näki myös hyvän opetuksen ansioksi. Kortti lämmitti mieltämme. Anonyymiteetillään isoäiti ei halunnut osoittaa henkilöitä, vaan kiittää koko koulun aikuisia. Hieno ele sekin, sillä työyhteisössä ei ole yksittäisiä ihmisiä vaan on Me.

Elokuun alku herättää taas koulunkin ovet käyntiin. Olen aloitellut työt varsinaisesti elokuun ensimmäisenä päivänä, vaikkakin työpuhelimeen on tullut vastailtua jo hiukan ennen loman loppumistakin.

Viime viikolla oli kovin hiljaista vielä, mutta tänään ovat ovet käyneet tiuhempaan. Opet hiljalleen tulevat orietoitumaan työpaikalle ja kesäkerholaiset puolestaan pakkailevat tavaroita toiseen suuntaan. Ensimmäiset päivät ovat seuraavan lukuvuoden aikatauluttamista, työmääräsivujen tarkistamista, uusien oppilaiden kirjaamista ja vuosisuunnitelmaan liittyvien asioiden valmistelua.

Koulumme oppilasmäärä kasvaa reippaasti; tämän päivän luku on jo 510 oppilasta. Hieno juttu saada lisää oppijoita Vähikseen!! Tilojen puolesta olemme kyllä jo melko tiukilla, mutta onneksi oppiminen voi tapahtua luokkatilojen ulkopuolellakin.

Osallistuin Twitterissä keskusteluun, missä aiheena oli koulukiusaaminen. Hankala ikuisuusaihe. Harvemmin osallistun keskusteluihin, mutta tähän halusin sanoa oman näkemykseni.

Aloittajan mielestä koulussa, missä esiintyy kiusaamista, tulisi rehtorin saada huomautus ja virasta erottaminen tarpeeksi monesta huomautuksesta. Siinä kävisi kyllä niin, että joka ainoa rehtori Suomessa tulee saamaan huomautuksen. Sellaista koulua ei löydykään, missä ei koskaan millään tavalla ketään kiusattaisi. Jos joku väittää, että löytyy, niin en usko.

Keskustelusta unohtui yksi tärkeä näkökohta. Se kaikkein tärkein asia syyllisten etsimisen sijaan on, että miten kiusaamisiin reagoidaan ja että niihin ylipäätään reagoidaan sekä miten se saadaan loppumaan.  Koulun ja kotien yhteistyö on avainasemassa. On hyvä ymmärtää, että lapset tarvitsevat ohjausta ja meidän aikuisten tukea; niin kiusatut kuin kiusaajat. Meidän tehtävä on olla esimerkkejä siitä, miten asiat saadaan muutettua ja sovittua. Vaikka olisi kuinka hankala paikka olla kiusaajan vanhempi, niin oma keskusteleva tapa työstää asiaa vie asiaa varmasti parempaan suuntaan, kuin esimerkiksi asian kieltäminen. Kiusatun vanhempana tunteet ovat pinnalla, mutta lapselle siinäkin tilanteessa parasta on nähdä aikuisen ratkaisukeskeinen rauhallinen ote asian ratkaisemiseksi.  Huutopalavereista harvemmin (ei koskaan) ole seurannut mitään hyvää. Kaikki me teemme virheitä. Kiusaamista ei tule hyväksyä, siihen tätyy puuttua. Jos koulun ja kotien tuki ei riitä, niin on onneksi muita viranomaisia ja tukimuotoja joilta voidaan pyytää lisäapua.

Toki reksin roolilla on suuri merkitys, sitä en kiellä ja virheitä teemme mekin. Koulun tulee saada ja ottaa rakentavaa palutetta sekä kritiikkiäkin vastaan, muuten ei tapahdu kehitystä. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani työskennellä koulussa, missä meillä on pääsääntöisesti rakentava keskusteluyhteys kotien kanssa. Sitä toivon myös tänä lukuvuonna.

Näillä ajatuksilla työviikko alkuun!!

PS: Tsekatkaa kalenteri wilmasta. Vanhempainilta -kutsu jo siellä 🙂

Kun viimeiset todistukset on jaettu ja rehtori painaa painaa oven kiinni opettajien kömpiessä kesäksi piiloon, niin sitten koulu on kokonaan kiinni kesän ajan. Koulussa ei tapahdu mitään kesän aikana. Vai tapahtuuko? Tuon ensimmäisen lauseen luuloon törmää toisinaan edelleenkin ja ehkä näin joskus aikoinaan on ollutkin. Tosin ei ne opettajat missään piilossa vietä kesäänsä 🙂

Todistukset jaetaan toukokuun viimeisen viikon lauantaina. Seuraavana maanantaina koulussa on vielä useampi ope, jotka ehkä muuttavat luokkahuoneesta toiseen tai muuten haluavat järjestellä luokassaan, ehkä jo suunitella seuraavaa lukuvuotta. Näin oli tänäkin vuonna, että tulevan vuoden kirjoja purettiin, tilattiin tarvikkeita, kannettiin muuttolaatikoita ja tarkisteltiin vieläedellisen vuoden asioita ja katsottiin tulevaan.

Reksin hommana on saada työjärjestys lopulliseen muotoonsa ja sitä kautta tehdä opettajien työmäärä-lomakkeet seuraavan lukuvoden palkan pohjalle. Uusia oppilaita kirjataan Primus -rekisteriin koulusihteerin kanssa, tavataan tutustujia ja vastataan puhelimessa tiedusteluihin. Vähä-Heikkilä saa paljon uusia opilaita ensi lukuvuonna; alkuperäinen oppilasmäärä toukokuussa oli 491, kun tänään se näyttää jo lukua 504. Taidamme olla Turun suurin alakoulu tuolla luvulla. Tämän lisäksi reksit kokoustaa, haastattelee uusia tarvittavia opeja ja tekee työsopimuksia.

Kiinteistönhoitaja on myös tärkeä kesän ajan tekijä. Hän on paikalla kun koululla tehdään korjauksia, uusimisia tmv. Hän huolehtii myös siitä, että luokissa on tarvittava määrä pulpetteja syksyksi. Tänä keäsnä Vähiksen teknisentyön luokka uudistuu hieman ja saa uutta maalipintaa, langaton verkko päivitetään ja B-talossa tehdään sisäilmaan liittyviä tutkimuksia.

Koulu ei siis suinkaan ole kiinni kesällä vaan siellä tapahtuu paljon asioita, kun tulevaa lukuvuotta valmistellaan ja rakennuksia tuunataan. Koulussa toimii myös pari kerhoa, joten lasten ääniäkin talossa kuuluu. Juhannuksen jälkeen on kuitenkin jo hiljaisempaa, kun reksi ja sihteeri aloittavat muutaman viikon lomansa. Niin, rehtorin vuosiloma määräytyy kvtes:n mukaisesti eli 38 päivää lomaa vuodessa täysillä työvuosilla eikä ole siis sama kuin opettajien kesäkeskeytys. Puhelin on kuitenkin koko lomankin ajan auki, jos tarvitaan ”tulipalon sammutusta”. Hyvin havoin puhelin heinäkuussa soi, mutta elokuun ensimmäinen päivä sitten jo vilkkaastikin.

Mutta sitä ennen; mukavaa, lempeää ja aurinkoista kesää!! Nyt alkaa reksikin oikeasti relata 🙂