Aikaa leikille

Leikki on lapsen luontaista toimintaa. Parhaimmillaan leikki ruokkii mielikuvitusta, kasvattaa sanavarastoa ja käsitteistöä ja liikuntaa. Leikin kautta lapsi oppii sosiaalisia tilanteita ja koodistoa sekä muiden kanssa toimimista. Leikki ohjaa yrityksen ja erehdyksen kautta, opettaa onnistumisia ja epäonnistumisia, auttaa sietämään pettymyksiä ja tuntemaan myötätuntoa.

Tämä kaikki on meille aikuisille selvää, mutta mietin että tuemmeko me sitä että leikille jää aikaa. Onko toiminta koulussa liian tehtäväkeskittynyttä ja ohjaako älylaitteet liikaa perheiden vapaa-aikaa. Olemmeko sokeutuneet kiireelle ja kohtaamiset toisten ihmisten kanssa katoavat. Puuttuuko läsnäolo vai tuntuuko se jopa hankalalta.

Koulutuksen asiantuntija, professor of practice, Pasi Sahlberg on pohtinut myös tätä asiaa ja esittää kolmen kohdan ohjetta, mikä tukisi lapsen luontaista tapaa toimia. Tämä pisti pohtimaan sitä, että voisiko leikkivä koulu olla seuraava tavoite tai jopa koulun visio. Mikseipä meidän aikuistenkin.

Linkki tähän: https://www.smh.com.au/education/a-three-point-plan-for-sleepless-screen-obsessed-kids-play-play-and-more-play-20191104-p5377j.html

Blogi

 

Kiitos kotiväelle

Disco19

Viime perjantaina 1.11. useampi vanhempi käytti aikaansa järjestääkseen koulumme oppilaille supersuositun Halloween -discon. Koristelut olivat upeat ja ohjelmaakin oli musiikin lisäksi yllin kyllin.

Discoon osallistui noin 380 lasta. Se on 75% koko koulun oppilasmäärästä. Tuo suuri osallistujamäärä kertoo siitä, että disco on toivottu ja pidetty tapahtuma. Se on turvallinen tapa viettää vapaa-aikaa yhdessä , sillä valvonta toimii ja vaikka nimenä onkin disco, niin oikeammin se on tapahtumailta.

Oli ilo osallistua ja nähdä se lasten riemu. Mukavaa oli myös huomata, että huoltajia oli piha täynnä tuomassa ja hakemassa lapsiaan. Meillä on siis kaikkineen välittämisen kulttuuri.

Suuri kiitos järjestelyistä. Lämmitti jälleen kerran.

Liikkuva koulu ja välituntipihat

WP_20140906_005Tänään Turun Sanomissa 6 c -luokan oppilaat kirjoittivat vetoomuksen kaupungille, että koulun pihalle on viimein tehtävä jotain. He ovat aivan oikeassa.

Koulu on kaikkineen suunniteltu pienemmälle joukolle oppilaita. Seitsemän vuotta sitten aloittaessani reksinä oli oppilaita 364 ja tämän päivän luku on 506. Tästä tosin 85 opiskelee Uittamolla, mutta eskarit täydentävät Vähiksessä lukua.

Tällä hetkellä tämän noin 500 oppilaan+eskarin käytössä on kaksi keinua. ja yksi pieni kiipelilyteline ja toki käytössämme on iso pallokenttä koulun takana,  Muuten oletuksena on, että lapset viettävät aikaansa asfaltoidulla pihalla. Toki siinä on mahdollista harrastaa pallopelejä.

Oppilaiden huoli on aiheellinen, mutta  tähän on onneksi herätty jo muaallakin.Koulu toimii vuokratiloissa ja koulun rakennukset pihoineen kuuluu Tilapalvelukeskuksen hallintaan. Jos joku ihmettelee, että miksei koulusta vaan hankita lisää keinuja yms pihalle, niin vastaus on se että vuokralainen ei voi itsenäisesti tehdä päätöksiä tilan muutoksista ja käytöstä. Alueemme ylläpitoinsinööri on käynyt kolmisen viikkoa sitten katsomassa pihaa ja saanut m koululta toiveita. Hän katsoo, mitä kaikkea  pihalle mahtuu. Turva-aluevaateet ovat julkisilla paikoilla melko suuret, joten se rajoittaa pihalle tulevien aktiviteettien määrää. Homma siis rullaa eteenpäin ja ehkäpä tuo oppilaiden kirjoitus saa rahoituksen löytymään.

Koulun aikuiset ovat myös omalta osaltaan pähkäilleet, miten pihan saisi toiminnallisemmaksi.  Noora -ope on Likuuva koulu -vastaavana ideoinut meille välituntiväline-lainaamon, mikä aloittaa ensi viikolla ja pallovuoroja ollaan lisätty kahdelle eri kentälle. Lisäksi välituntialue laajenee C-rakennuksen taakse.

Uittamolle saatanee myös keinu, vaikka muuten Uittamon tilanne on ideaalimpi koulun alapihalla olevan metsikön ansiosta. Tekemistä löytyy mielekkäässä maastossa.

Vaikka meille onkin muutoksia tulossa, niin monessa muussa koulussa ongelma on aivan sama; asfaltti ja ei mitään muuta. Uusissa monitoimitilarakennuksissa on huomioitu piha ja sen käytettävyys, mutta on kymmeniä kouluja joilla on sama ongelma kuin Vähiksessä. Koulun pihat ovat kaikkineen alueen lähiliikuntapaikkoja ja niihin kannattaa panostaa, sillä jokainen liikkuvuuteen panostettu euro tulee takaisin korjaavasta toiminnasta.

 

Hyvin rullaa!!

0494112C-2E2B-4D02-A6F2-803E72754614Koulua on nyt käyty reilu kaksi viikkoa ja lehtien otsikoissa ovat vilahdelleet niin koulujen sisäilmaongelmat väistötiloinnen,  opettajien jaksaminen ja suurten ryhmien haasteet. Noiden otsikoiden valossa näyttää Vähä- Heikkilän syksy alkaneen seesteisen sujuvasti. Sujuvuuteen vaikuttaa yhtenä isona asiana henkilöstön sitoutuneisuus ja pysyvyys. Meillä on tänä vuonna vain yksi uusi ope, joka on tuttu jo aiempien sijaisuuksien kautta.

Ekaluokkalaisia aloitti iso määrä, peräti 95 pientä oppijaa. Iltapäiväkerhossa se puolestaan aiheuttaa sen, että ippeläisiä on iltapäivisin peräti 120. Onkin heränny ajatus, että jos koulun tiloissa olisi ippe ykkösille ja kakkosten ippe olisi toisissa tiloissa. Se rauhoittaisi ippen toimintaa.

Koulussa on otettu käyttöön nejäsluokkalaisista ylöspäin käyttöön mielenkiintoinen Qridi –  sovellus. Se takaa sen, että jatkuva ja dokumentoitu arviointi on tallessa yhdessä paikassa. Qridi on ennen kaikkea oppilaan väline, mikä auttaa myös opettajaa.

Koulun oppilasmäärä on suuri ja siihen mahtuu niin monta mielipidettä kuin on oppilaitakin. Uskallan kuitenkin väittää, että yleisfiilis koulun alkamisesta on hyvä. Pääsääntöisesti hommat rullaa hienosti. Toki ikäviinkin tilanteisiin on jo törmätty, mutta ne kuuluvat elämään ja niistäkin on selvitty puhumalla. Välillä leimahtelee niin lapsilla kuin aikuisilla, mutta pääsääntöisesti hommat rullaa. Jos kaikki olisi vain tyytyväisiä puheissaan, niin se lie tarkoittaisi ilmapiirin olevan sellainen,  ettei asioista uskallettaisi puhua.

Tämä perjantaipäivä alkoi hiukan normaalista poiketen. Aamulla töihin mennessä postilaatikossa odotti kirjekuori, missä luki säntillisen kauniilla käsialalla  vastaanottajina Vähä-Heikkilän koulu, rehtori Pätäri ja opettajat. Kirjekuori herätti kiinnostuksen heti, sillä harvoin tulee tällaista kirjepostin enää nykyisin. Kuori sisälsi kortin ja ensimmäiseksi tietysti  tarkistin allekirjoittajan, mikä oli tässä kortissa nimimerkillä ”eräs isoäiti”. Korttiin oli kirjoitettu kauniit kiitokset koulun opettajille siitä, että lapsenlapsi on saanut hyvän alun koulutielle Vähä-Heikkilässä. Koulumenestyksen isoäiti näki myös hyvän opetuksen ansioksi. Kortti lämmitti mieltämme. Anonyymiteetillään isoäiti ei halunnut osoittaa henkilöitä, vaan kiittää koko koulun aikuisia. Hieno ele sekin, sillä työyhteisössä ei ole yksittäisiä ihmisiä vaan on Me.

 

 

Uutta lukuvuotta kohti

oppinallekalle

Elokuun alku herättää taas koulunkin ovet käyntiin. Olen aloitellut työt varsinaisesti elokuun ensimmäisenä päivänä, vaikkakin työpuhelimeen on tullut vastailtua jo hiukan ennen loman loppumistakin.

Viime viikolla oli kovin hiljaista vielä, mutta tänään ovat ovet käyneet tiuhempaan. Opet hiljalleen tulevat orietoitumaan työpaikalle ja kesäkerholaiset puolestaan pakkailevat tavaroita toiseen suuntaan. Ensimmäiset päivät ovat seuraavan lukuvuoden aikatauluttamista, työmääräsivujen tarkistamista, uusien oppilaiden kirjaamista ja vuosisuunnitelmaan liittyvien asioiden valmistelua.

Koulumme oppilasmäärä kasvaa reippaasti; tämän päivän luku on jo 510 oppilasta. Hieno juttu saada lisää oppijoita Vähikseen!! Tilojen puolesta olemme kyllä jo melko tiukilla, mutta onneksi oppiminen voi tapahtua luokkatilojen ulkopuolellakin.

Osallistuin Twitterissä keskusteluun, missä aiheena oli koulukiusaaminen. Hankala ikuisuusaihe. Harvemmin osallistun keskusteluihin, mutta tähän halusin sanoa oman näkemykseni.

Aloittajan mielestä koulussa, missä esiintyy kiusaamista, tulisi rehtorin saada huomautus ja virasta erottaminen tarpeeksi monesta huomautuksesta. Siinä kävisi kyllä niin, että joka ainoa rehtori Suomessa tulee saamaan huomautuksen. Sellaista koulua ei löydykään, missä ei koskaan millään tavalla ketään kiusattaisi. Jos joku väittää, että löytyy, niin en usko.

Keskustelusta unohtui yksi tärkeä näkökohta. Se kaikkein tärkein asia syyllisten etsimisen sijaan on, että miten kiusaamisiin reagoidaan ja että niihin ylipäätään reagoidaan sekä miten se saadaan loppumaan.  Koulun ja kotien yhteistyö on avainasemassa. On hyvä ymmärtää, että lapset tarvitsevat ohjausta ja meidän aikuisten tukea; niin kiusatut kuin kiusaajat. Meidän tehtävä on olla esimerkkejä siitä, miten asiat saadaan muutettua ja sovittua. Vaikka olisi kuinka hankala paikka olla kiusaajan vanhempi, niin oma keskusteleva tapa työstää asiaa vie asiaa varmasti parempaan suuntaan, kuin esimerkiksi asian kieltäminen. Kiusatun vanhempana tunteet ovat pinnalla, mutta lapselle siinäkin tilanteessa parasta on nähdä aikuisen ratkaisukeskeinen rauhallinen ote asian ratkaisemiseksi.  Huutopalavereista harvemmin (ei koskaan) ole seurannut mitään hyvää. Kaikki me teemme virheitä. Kiusaamista ei tule hyväksyä, siihen tätyy puuttua. Jos koulun ja kotien tuki ei riitä, niin on onneksi muita viranomaisia ja tukimuotoja joilta voidaan pyytää lisäapua.

Toki reksin roolilla on suuri merkitys, sitä en kiellä ja virheitä teemme mekin. Koulun tulee saada ja ottaa rakentavaa palutetta sekä kritiikkiäkin vastaan, muuten ei tapahdu kehitystä. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani työskennellä koulussa, missä meillä on pääsääntöisesti rakentava keskusteluyhteys kotien kanssa. Sitä toivon myös tänä lukuvuonna.

Näillä ajatuksilla työviikko alkuun!!

 

PS: Tsekatkaa kalenteri wilmasta. Vanhempainilta -kutsu jo siellä 🙂

Koulu on kesän kiinni vai onko`?

dav
dav

Kun viimeiset todistukset on jaettu ja rehtori painaa painaa oven kiinni opettajien kömpiessä kesäksi piiloon, niin sitten koulu on kokonaan kiinni kesän ajan. Koulussa ei tapahdu mitään kesän aikana. Vai tapahtuuko? Tuon ensimmäisen lauseen luuloon törmää toisinaan edelleenkin ja ehkä näin joskus aikoinaan on ollutkin. Tosin ei ne opettajat missään piilossa vietä kesäänsä 🙂

Todistukset jaetaan toukokuun viimeisen viikon lauantaina. Seuraavana maanantaina koulussa on vielä useampi ope, jotka ehkä muuttavat luokkahuoneesta toiseen tai muuten haluavat järjestellä luokassaan, ehkä jo suunitella seuraavaa lukuvuotta. Näin oli tänäkin vuonna, että tulevan vuoden kirjoja purettiin, tilattiin tarvikkeita, kannettiin muuttolaatikoita ja tarkisteltiin vieläedellisen vuoden asioita ja katsottiin tulevaan.

Reksin hommana on saada työjärjestys lopulliseen muotoonsa ja sitä kautta tehdä opettajien työmäärä-lomakkeet seuraavan lukuvoden palkan pohjalle. Uusia oppilaita kirjataan Primus -rekisteriin koulusihteerin kanssa, tavataan tutustujia ja vastataan puhelimessa tiedusteluihin. Vähä-Heikkilä saa paljon uusia opilaita ensi lukuvuonna; alkuperäinen oppilasmäärä toukokuussa oli 491, kun tänään se näyttää jo lukua 504. Taidamme olla Turun suurin alakoulu tuolla luvulla. Tämän lisäksi reksit kokoustaa, haastattelee uusia tarvittavia opeja ja tekee työsopimuksia.

Kiinteistönhoitaja on myös tärkeä kesän ajan tekijä. Hän on paikalla kun koululla tehdään korjauksia, uusimisia tmv. Hän huolehtii myös siitä, että luokissa on tarvittava määrä pulpetteja syksyksi. Tänä keäsnä Vähiksen teknisentyön luokka uudistuu hieman ja saa uutta maalipintaa, langaton verkko päivitetään ja B-talossa tehdään sisäilmaan liittyviä tutkimuksia.

Koulu ei siis suinkaan ole kiinni kesällä vaan siellä tapahtuu paljon asioita, kun tulevaa lukuvuotta valmistellaan ja rakennuksia tuunataan. Koulussa toimii myös pari kerhoa, joten lasten ääniäkin talossa kuuluu. Juhannuksen jälkeen on kuitenkin jo hiljaisempaa, kun reksi ja sihteeri aloittavat muutaman viikon lomansa. Niin, rehtorin vuosiloma määräytyy kvtes:n mukaisesti eli 38 päivää lomaa vuodessa täysillä työvuosilla eikä ole siis sama kuin opettajien kesäkeskeytys. Puhelin on kuitenkin koko lomankin ajan auki, jos tarvitaan ”tulipalon sammutusta”. Hyvin havoin puhelin heinäkuussa soi, mutta elokuun ensimmäinen päivä sitten jo vilkkaastikin.

Mutta sitä ennen; mukavaa, lempeää ja aurinkoista kesää!! Nyt alkaa reksikin oikeasti relata 🙂

Puhe kevätjuhlassa 31.5.19

Mes amis, Cést le moment de remercier de cette annee.

Hyvä juhlaväki, on aika kiittää kuluneesta lukuvuodesta.

Huomenna päätämme virallisesti lukuvuoden. Tänään jo kuitenkin lauletaan ekaluokkalaisten ensimmäinen suvivirsi. Ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla niin sanotusti pinossa, hieno suoritus! ablodit ykkösille. Monen teidän perheen elämä on muuttuntu koulun aloituksen myötä, joten kiitos kuuluu myös kotiväelle hyvästä yhteistyöstä.

Koulun yhden rakennuksen katolle on kalalokki rakentanut pesäänsä viimeisen kuuden vuoden ajan. Vuodet ovat olleet erilaisia; toisinaan pesintä on ollut rauhallista, toisinaan taas linnut ovat olleet rauhattomia. Tänä vuonna peltikatolle rakennetusta pesästä tippui yksi poikasista. Vanhemmilla oli kova hätä ja he lentelivät hädissään pihan yläpuolella. Poikanen siirrettiin hellästi aidan toiselle puolelle, missä se saa kasvaa rauhassa lintuvanhempiensa hoidossa.

Silloin mietin, että se kuvastaa sitä mitä me täällä koulussa teemme yhdessä teidän vanhempien kanssa. Toisinaan poikueet ovat sellaisia, että kaikki menee käsikirjoituksen mukaan, toisinaan taas yhdessä Suojelemme ja autamme jos jostain poikueesta joku putoaa. Yhdessä tuemme sen poikasen kasvua, jotta sen lentokyky kantaa aikuisena. Toisille poikasille on hyvä opettaa, että pudonnut poikanen ei ole ollenkaan menetetty tapaus, vaan se on ehkä yhtä kokemusta rikkaampi, oppi kenties jotain isompaa, suurempaa. kaikkien tehtävä on auttaa, että jokaisen siivet kantavat, että jokaisen lentoreitti on mahdollisimman lempeä tuulinen.

6C, te laulatte tänään alakoulun viimeisen suvivirren. Suurin osa teistä on hitsautunut tiiviisti yhteen kuuden vuoden aikana ja te, jotka olette tulleet myöhemmin mukaan olette myös nopeasti sisäistäneet yhteiset tavat. Matka ekaluokkaisuudesta tähän päivään on ollut täynnä Iloa ja intoa, värikkäitä käänteitä, moni vaihtuvia opettajia ja tarinoita. Voin vakuuttaa että muistan teidät pitkään. Se ei johdu lainkaan mistään ikävästä vaan siitä suuresta avoimuudesta mitä olette aina osoittaneet. Siitä luottamuksesta mikä on kuitenkin pohjimmiltaan keskenämme syvä. Aina emme ole olleet samaa mieltä, mutta se kuuluu vuoropuheluun ja sitä on riittänyt niin teidän kuin myös kotiväen kanssa. Vuoropuhelu on avain kaikkeen hyvään. Nyt näyttää siltä, että tämän vuoropuhelun loppu on onnellinen. Olemme päässeet tähän missä tänään olemme. Kiitos

Juuri nyt toivon enemmän kuin mitään muuta, niitä lempeitä tuulia teidän siipien alle.Toivon, että pystytte lentämään korkealle ja näette sieltä korkeuksista kauas. Matkan aikana tulee vielä töyssy jos toinenkin, mutta vahvoilla siivillä pääsee eteenpäin.

Äidit, isät vahvistakaa niitä siipiä, antakaa heidän irtautua aikanaan pesästä, luottakaa että poikaset kyllä pärjäävät. Perheet  tukekaa toisianne ettei yksikään poikanen jää maahan. Sillä he kyllä osaavat, he pystyvät..

Lapset, luottakaa itseenne, kunnioittakaa toisianne. Tulevaisuuden lentoreitit ovat teidän. Hyvää matkaa.